uutinen 11.8.2022

Projektitiimiläisten ajatuksia projektityöskentelystä

Olemme pohtineet AIRE-projektin tiimiläisten kesken, miten projektityöskentely on näyttäytynyt meille itse kullekin nyt, kun hankkeen ensimmäinen vuosipäivä on käsillä. Päädyimme listaamaan plussia ja miinuksia ilman suodattimia.

Ihmiset istuvat pöydän ympärillä käsissään erilaisia teknologisia laitteita

Ensiksi tietenkin luetellaan plussat.

Yhdessä tekeminen on ollut oikeasti mukavaa. Tiimimme kokoontuessa kuka tahansa voi milloin tahansa avata suunsa, kommentoida ja kertoa mielipiteensä asiasta. Oikeita tai vääriä ratkaisuja ei ole olemassa. Kenenkään ääni ei ole tärkeämpi kuin toisen, vaan jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Jutuissa rönsyäminen on sallittua ja suorastaan toivottavaa. Samoin nauraminen. Eihän tätä muuten jaksaisi.

Moniosaajatiimissämme jaetaan valtavasti tietoa. Tässä tiedonjakamisen kulttuurissa osaamista siirtyy puolin ja toisin. Kuka tahansa voi oppia keneltä tahansa uutta. Aina löytyy joku, joka tietää. Tuntuu helpottavalta, kun itse ei tarvitse tietää ja osata kaikkea - mutta tietää, että työkaveri tietää. Meillä voi aina sanoa ääneen, ettei tiedä tai ei osaa, eikä se ole mikään puute tai häpeä. Tiimin jäsenet ovat tasaveroisia asiantuntijoita, kukin omassa asiantuntijuudessaan vahva. Moniammatillisesta asiantuntijuudesta koostuva tiimi on parasta mitä tiimille voi tapahtua!

Projektin toimenpiteisiin liittyvissä keskusteluissa olemme havainneet, miten erilaista kieltä ihmiset puhuvat omista osaamis- ja asiantuntijuustaustoista johtuen. Joskus tuntuu, että toinen puhuu ruotsia ja toinen kiinaa. Siksi ei ole ollenkaan tyhmää kysyä toiselta, että mitä tarkoitat. Yhteinen kieli ja käsitteet löytyvät, kun vuorovaikutus on avointa ja keskustelua käydään vapaasti. Aina on syytä muistaa, että toiselle päivittäisessä arkikielessä käytössä oleva sana voi olla kollegalle termi, jonka kollega kuulee ensimmäistä kertaa.

Olemme oppineet valtavan paljon yhteisen kehittämistyön aikana. Kukaan ei yksin omissa ajatuksissaan olisi kyennyt tähän. Esimerkiksi ymmärrys keskustelevan tekoälyn – chatbottien – maailmasta on kasvanut hurjasti. Käsittelemme aihetta kukin oman asiantuntijuutemme pohjalta ja sitten muodostamme yhdessä kokonaiskuvaa siitä, mistä on kyse, missä mennään ja mitä olisi syytä tehdä seuraavaksi. Tiedonjako on aktiivista niin sisäisesti kuin erilaisissa ulkoisissa verkostoissakin. Meillä tiedetään, että oppi karttuu parhaiten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Entä ne miinukset?

Olemme havainneet, että chatbottien kehitystyö vaatii enemmän aikaa kuin olemme voineet arvatakaan. Toimintalogiikan ymmärtäminen ja hyvien keskusteludialogien luominen on aikaa vievää. Tiimillämme on pienehköt henkilöresurssit ja tämä on haaste tehokkaalle ja tuloksekkaalle kehitystyölle, silloin kun tavoitteet ovat korkealla ja kunnianhimo vielä korkeammalla. Onneksi tiedonjako ja vuorovaikutus toimivat välillämme hyvin! Pidämmekin säännöllisesti tilannepalavereja ja yhteisiä työpajoja, mahdollisuuksien mukaan aina kasvokkain. Siten tieto kulkee, vaihtuu ja jalostuu sujuvammin kuin pelkän Teamsin välityksellä. Aikaa säästyy, eivätkä kuulokkeetkaan ala puristamaan päätä.

Entä tiedon määrä – sitä tulee joka tuutista! On tehtävä valintoja, mitä sisältöjä laitetaan talteen, mitä sisältöjä hyödynnetään, mihin verkostoihin lähdetään mukaan, mihin webinaareihin osallistutaan, koska asiasta on syytä pitää palaveri, koska syytä kirjoittaa chatviesti tai koska ottaa videopuhelu. On pohdittava, miten jaamme tietoa keskenämme ja muille. Tiedon jäsentelyssä, kiteyttämisessä ja eteenpäin välittämisessä on aina parannettavaa. Tärkeiden asioiden etsimiseen ei pitäisi tuhraantua kallista aikaa. Teamsistakin muodostuu kaikkine kanavineen labyrintti, josta tiedon etsiminen vaatii aikamoista kärsivällisyyttä.

Tekniikka pettää aina. Kehitystyömme alla oleva bottialusta ryppyilee meille, eikä ole aina toiminut kuten pitää ja kuten olemme odottaneet. Bugit ja toiminnallisuuksien epäselvyydet ovat raastaneet välillä hermojamme. Ihmettelyyn ja korjailuun on mennyt arvokasta työaikaa ja aivoenergiaa ihan turhaan. Jos jotain hyvää tästä etsii, niin yhdessä on ollut mukavampi manata takkuilevaa tekniikkaa. Höyryjen päästely auttaa jaksamaan.

Kiire. Kehittämisprojektia voidaan pitää hyödyllisenä silloin, kun sillä on aito ja oikea kosketuspinta siihen arkeen, jossa ihmiset elävät ja hyötyvät kehittämisen kohteesta. Tuon arjen tavoittamiseksi tarvitaan yhteistyökumppaneita. Meille yhteistyökumppaneiden hankkiminen on ollut melkoisen haastavaa. Täysin ymmärrettävää on, että yrityksillä on omat kiireet ja resursseja on kohdennettava omaan varsinaiseen toimintaan, silloin kehittämistoimenpiteet tulevat muun työn ohessa. Yritysten ei ole helppoa irrottaa yhteistyöhön mukaan henkilöitä, vaikka se olisi kuinka mielekästä ja lopulta hyödyllistäkin.

Ehkä moni projekteissa mukana ollut tunnistaa tekemisessään samoja plussia ja miinuksia kuin mekin. Tärkeää on, että käsitys projektityöskentelystä ei ole yhden henkilön – esimerkiksi vain projektipäällikön, joka raportoi henkilökohtaisen näkemyksensä eteenpäin. Oman projektin plussia ja miinuksia onkin hyvä pysähtyä aika ajoin yhdessä miettimään mikä sujuu ja mikä ei suju, ja tuoda kaikkien ajatuksia esille.

-------------------------------

AIRE-projektin aihepiirin ja sisältöjen seuraaminen onnistuu somessa #AIREhanke. Lisää tietoa koko projektista ja tekemisestämme löytyy jamk.fi/aire -kotisivuillamme. 

Kirsi Heiskanen

Asiantuntija, Specialist
Kuntoutusinstituutti, Institute of Rehabilitation
Hyvinvointi, School of Health and Social Studies
+358405942880