uutinen 11.3.2022

Blogi: Opiskelijan osallisuuden rakentumisessa keskeistä on vuorovaikutus ja yhteinen ymmärrys moniammatillisessa yhteistyössä

SamPo-projektin vuoden 2022 ensimmäisessä työpajassa pureuduttiin opiskelijan osallisuuden vahvistamiseen moniammatillisessa yhteistyössä.

Opiskelijan osallisuuden vahvistaminen on kaikkien tehtävä eri oppimisympäristöissä ja työelämässä

Miksi osallisuuden kysymyksiä kannattaa pohtia, herätteli erityisopettaja Sanna Ryökkynen työpajan osallistujia. Sanna syventyy väitöskirjassaan opiskelijan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen uudistuvassa ammatillisessa koulutuksessa, jossa yksilölliset opintopolut painottuvat.

Vuorovaikutuksen ja yhteisen ymmärryksen merkitys nousee keskiöön opiskelijan osallisuuden rakentumisessa. Tämä tulee esille GIVE-hankkeen tuloksissa ja HAMKissa vahvistettu tutkimalla inkluusiota suomalaisessa ammatillisessa koulutuksessa.

Opiskelijan osallisuuteen liittyy myös opiskelijan vastuullisuuden kasvu. Vastuunottaminen etenee prosessissa. Samalla kun opiskelijan tuen tarve muuttuu, niin samalla opettajan tukimuodot ja tuen määrä vastaavasti tulisi suhteuttaa opiskelijan tarpeisiin. Tavoite on, että opiskelija alkaa ottamaan vastuuta omista opinnoistaan ja tehtävistään ja myös opiskelijalle annetaan vastuuta opinnoista ja koko opintopolun ajan.

Antaako opettaja vastuuta opiskelijalle vai tukeeko liikaa opiskelun aikana? Mahdollistaako opettaja opiskelijan osallisuuden vahvistumisen. Parhaimmillaan opettajien ja muun moniammatillisten toimijoiden tuki ja ohjaus suhteutuu opiskelijan tarpeisiin ja sallii opiskelijan oman vastuun lisääntymisen opinnoistaan ja elämästään. Miten seurataan opiskelijan kanssa hänen tilannettaan, edistymistä, haasteita, tavoitteita sekä unelmia.

Kysyttäisiin, oltaisiin kiinnostuneita, tulisimme kuulluksi

SamPon toiminnassa mukana ollut Krista ja hänen opettajansa Elina jakoivat yhteistyökokemuksiaan työpaikalla oppimisen jaksolla.  “Tarvitsin kannustusta, mukava oli kuulla kysymyksiä, miten päivä oikeasti mennyt. Rehellisesti kysyttäisiin, oltaisiin kiinnostuneita, se tuntuu hyvältä”, kertoi Krista. Hänen mielestään opettajan tuki oli tärkeää työpaikalla oppimisessa. “Olenko liikaa auttanut, opiskelijan on tärkeä kokea oma vastuullisuus”, mietti Elina. Molempien kokemus oli, että yhteistyössä mentiin eteenpäin.

Lyyra kuvasi opiskeluajan kokemuksiaan omassa puheenvuorossaan. “Saatoin olla poissa koulusta pitkiä aikoja ja useinkaan niihin ei puututtu, koska suoriudun kokeista hyvin ja opinnot etenivät, mutta elämäni oli kaaoksessa. Oppilaitoksen väen tulisi puuttua poissaoloihin ja aidosti yritettävä selvittää tausta syitä. Mitä jos opiskelija tarvitsee apua, eikä saa sitä”. Lyyran mielestä turvallisuuden kokemus on tärkeä tuen vastaanottamisessa. ”Jos ei koe opettajia, tukiverkostoja turvalliseksi, ei uskalla tuoda asioitaan esille”, pohti Lyyra.

Opiskelijan kuulumisen kokemuksilla on yhteys myös opintoihin kiinnittymiseen ja niissä onnistumiseen. Osattomuuden kokemukset heikentävät opiskelijan itseluottamusta. Näistä asioista löytyy myös tutkimusnäyttöä, kertoi Sanna.

Opiskelijoiden taustatekijöillä on selkeä yhteys osallisuuteen ja oman oppijuuden omistamiseen. (Jauhola, Kortelainen 2018). Häpeän kokemukset yhdistyvät usein epävarmoihin sosiaalisiin suhteisiin (Ryökkynen et al. 2021)

Vanhemmilla voimavarat usein vähissä ja tarvittaisiin tukea

Vanhemman puheenvuorossa Marja koki, että vanhemmilla voimavarat ovat usein vähissä ja he tarvitsisivat tukea. Myös kuraattori Pirjo Lahtinen Valterista on huomannut huoltajien palaveriväsymyksen.

Marja korosti opiskelijan opiskelun henkilökohtaistamista ja aitoa kohtaamista. “Vanhemmat, huoltajat tulisi ottaa mukaan moniammatillisiin opiskelijan keskusteluihin. Me tarvitsemme myös tukea, me emme ehkä osaa sitä sanoittaa tarpeeksi hyvin.”

Marja toivoisi vanhempana, että oppilaitoksissa tulisi olla varhaisen puuttumisen malli, puheeksiottamisen toimintamalli ja päihdesuunnitelma. Myös vanhempien olisi hyvä tietää, miten ohjataan, minne ohjataan, kuka ohjaa, jos esim. päihdeongelmia alkaa esiintyä. Marjan mielestä on tärkeää, miten seurataan opiskelijan opiskelun etenemistä, kuka seuraa, minkälaiset ovat eri työntekijöiden vastuut.

Moniammatillisessa yhteistyössä samalla tavalla toimiminen ei tuota erilaista lopputulosta

Sanna kuvasi erilaisia moniammatillisen yhteistyön malleja. Refleksiivinen kommunikaatio –yhteistyömallin (Engeström ym. 2015; Paju 2021) mukainen toiminta mahdollistaisi yhteistyön kehittämisen opiskelijan tarpeiden mukaan häntä osallistaen. Kaikki moniammatilliset toimijat, työntekijät opiskelijan ollessa keskiössä voisivat asettua uuteen rooliin keskustelun ja yhteisen toiminnan kautta. Tämä on pyrkimyksenä myös SamPo-projektin oppilaitoskohtaisissa piloteissa toteutettavassa kehittämisessä.

Tiedonsiirto on luottamusta, tasavertaisuutta ja molemminpuolista sekä kaikkien välistä kunnioitusta

Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö on eri asiantuntijoiden välistä yhteistyötä ja yhdessä työskentelyä työryhmissä, verkostoissa ja opiskelijoiden ja huoltajien kanssa. Yhdessä voidaan sopia, mitä tietoa siirretään ja miten. ”Tiedonsiirto on luottamusta, tasavertaisuutta ja molemminpuolista sekä kaikkien välistä kunnioitusta – se on enemmän kuin lupalaput”, korosti Pirjo. Opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus vahvistaa opiskelijan sitoutumista opintoihinsa.

Miksi opiskelijan moniammatillisia ohjaus- ja tukipalavereja järjestetään.  Tavoitteena on yhteisen ymmärryksen saavuttaminen yhteistyössä. Onko kaikilla yhteinen ymmärrys, mitä tehdään, miksi ja mihin pyritään? Onko kyseessä pedagoginen palaveri vai yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon liittyvä palaveri.  Moniammatillinen yhteistyö on erilaista johtuen opiskelijan tilanteesta ja opintoja.

Tietävätkö kaikki palaverien osallistujat, mitä heiltä odotetaan, tietävätkö opiskelija, opettaja, erityisopettaja, ammatillinen ohjaaja, opinto-ohjaaja ja lukuisat muut terapeutit, lääkärit ja myös hallintohenkilöt?

Pedagogisissa palavereissa opiskelijan lisäksi opettajat, opinto-ohjaaja, erityisopettajat, ammatillinen ohjaaja miettimässä ratkaisuja opiskelun opetuksen etenemiseen ja toteutuksen tukemiseen. Sosiaali- ja terveysalan palavereissa on tärkeä miettiä, ketä on tarpeen olla paikalla. Työpaikalla oppimisen palavereissa suunnitellaan opiskelijan työpaikalla opiskelua ja opiskelijan tarvitsemaa tukea yhteistyössä opiskelijan, työpaikkaohjaajan ja opettajan kanssa. Mukana tarvittaessa on ammatillinen ohjaaja, erityisopettaja, opiskelijan tukihenkilö tai muu työntekijä.

Pienryhmäkeskusteluissa nostettiin esille hyviä käytäntöjä ja kehittämishaasteita opiskelijan osallisuuden edistämisestä ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Opiskelijan tulisi saada olla oma itsensä. Hyvä emotionaalinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että uskaltaa olla osallinen. Oppilaitoksiin tarvitaan lisää matalan kynnyksen kohtaamisia. Myös henkilöstön asenteellinen esteettömyys ja kohtaamistaidot vaativat panostusta.

Moniammatillisessa ohjauskeskustelussa tärkeää, että kaikki osallistujat voivat lähteä palaverista niin, että kasvot säilyvät, tämä vaatii opettelua kaikilta. Opiskelupolun eri vaiheissa tulisi moniammatillisissa ryhmissä tulisi olla tarpeenmukaisesti erilaiset kokoonpanot.

Elina Järvistö, ammattiopettaja ja opiskelija Krista, Sedu, yhteistyö työpaikalla oppimisen jaksolla.

Sanna Ryökkynen, erityisopettaja, lehtori, HAMK Edu, Hämeenlinna. GIVE (Governance for Inclusive Vocational Excellence) Erasmus+ -hanke.

Pirjo Lahtinen, kuraattori, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Jyväskylä.

Lyyra Virtanen, kokemusasiantuntija, opiskelijan näkökulma Mielenterveyden keskusliitto ry.

Marja Moisander, kokemusasiantuntija, vanhemman näkökulma Irti Huumeista ry.

Ole yhteydessä SamPo-projektin oppilaitosten projektitoimijoihin tai projektipäällikköön, kun haluat lisätä opiskelijan osallisuutta ja kehittää moniammatillista yhteistyötä opiskelijan saumattoman opintopolun rakentamisessa.

Teksti: Merja Kurunsaari