jamk.fi
Artikkeli: Monikulttuurisuuden myytit

Monikulttuurisuuden myytit

"Monikulttuurinen opetus on äärimmäisen ajankohtainen asia, joka ei lähivuosina ole poistumassa. Päätimme tarttua monikulttuurisuuteen oppilaitosten ja opettajien näkökulmasta. Mursimme varsin helposti myös kolme aiheeseen liittyvää myyttiä."

Monikulttuurisuus ylipäätään on vähän kompleksinen termi. Toisaalta se muistuttaa tärkeästä asiasta, mutta vaarana on nähdä pelkkä kulttuuritausta ihmisen yksilöllisyyttä määrittävänä tekijänä. Nykyään puhutaan myös moninaisuudesta, sillä jokaisella meistä on monesta tekijästä koostuva oma kulttuurinen identiteettimme.

Opettajan työn kannalta oleellisia ovat oppimiseen vaikuttavat taustatekijät, joista kulttuuritausta on kuitenkin vain yksi muiden joukossa. Lisäksi ihmisen kulttuurinen identiteetti muuttuu yhteiskunnallisten, yhteisöllisten ja yksilöllisten tekijöiden vuorovaikutuksessa.

– Oppimisen näkökulmasta on tärkeää tiedostaa, miten merkityksellisiä ihmisen historia, kokemukset ja kulttuuri ovat. Pitää kuitenkin välttää myös yleistyksiä, sillä eihän kulttuurinen tausta tai etnisyys vielä määritä ketään ihmistä. Oppijaryhmissä on aina erilaisia taustoja, vaikka niissä ei olisi esimerkiksi yhtään maahanmuuttajaa, kertoo kouluttaja Maarit Miettinen JAMKin ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.

Yksilölliset opinpolut ja oppijakeskeisyys ovat jo ammatillisen koulutuksen ytimessä, mutta niiden rinnalla myös monikulttuurinen opetus vaikuttaisi olevan tarpeellinen käsite. Oppimismotivaatio ja tulokset ovat parempia, kun jokainen saa olla oma itsensä ja tuntea ylpeyttä omasta taustastaan. (*vrt. esim. Benjamin 2014).

Digiloikka– Joukko eritaustaisia ihmisiä oppimassa yhdessä ei ole vielä monikulttuurisuutta, jos koulun arjessa ei oikeasti oteta huomioon ja tueta oppijan kulttuurista identiteettiä. Digiloikka on nyt oppilaitoksissa kuuma kehityskohde, mutta monikulttuurinen opetus kannattaisi ottaa rinnalle. Tulevina vuosina onnistunut monikulttuurinen opetus on yhä tärkeämpää oppimistulosten näkökulmasta ja kohtaavathan valmistuneet monikulttuurisuutta myös työelämässä, uskoo Miettinen.

Yhteisöllinen asia

Monikulttuurisuus ja monikulttuurinen opetus ovatkin jo osa monen oppilaitoksen strategiaa. Silti se voi jäädä muiden asioiden jalkoihin, ellei yhtenäisen linjan viemistä käytäntöön pohdita yhdessä tai opettajien arkea tueta riittävästi.

Vastuuta on myös jokaisella opettajalla, sillä monikulttuurisen opetuksen onnistumisen kannalta olisi syytä pohtia omia ennakkokäsityksiään. Niissä ei ole mitään väärää, mutta myytteihin uskominen ja vihapuhe ovat vaaran paikkoja.

– Yhdenvertaisuus, mediakriittisyys ja oman kulttuurisen identiteetin ymmärtäminen ovat opettajalle erittäin tärkeitä asioita. Yksittäisen opettajan varaan monikulttuurisen opetuksen toteutuminen ei saisi jäädä, vaan oppilaitoksessa on vastuu henkilökunnan kouluttamisen, tukemisen ja pelisääntöjen osalta, Miettinen toteaa.

– Monikulttuurinen opetus on ennen kaikkea yhteisöllistä tiedon rakentamista opiskelijoiden kanssa. Kun opettaja on itse sinut erilaisuuden hyväksymisen kanssa, pystyy hän joustaviin ratkaisuihin ja monikulttuuristen tietojen ja taitojen välittämiseen. Yhdenvertaisuudesta voi puhua luokassa avoimesti oppilaiden kanssa ja pyrkiä opettamaan esimerkiksi mediakriittisyyttä.

Vastuu oppilaitoksen monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta opetuksesta on yhteinen. Opettajan ei tarvitse jäädä yksin. Toisaalta on hieno asia, että jokaisella on valta vaikuttaa ja saada omalla toiminnallaan aikaan paljon.

Monikulttuurisuus ja moninaisuus

– Pitää muistaa myös se, ettei oppilaitos ole yksin asian kanssa. Yhteistyö muiden oppilaitosten tai vaikka maahanmuuttopalvelujen kanssa voi olla keino muodostaa ehjiä opinpolkuja. Eikä ole hullumpi ajatus pyytää sparrausapua tai koulutusta ulkopuoleltakin jossain kohtaa, Miettinen toteaa vielä.

Myytinmurtajat: 3 myyttiä uusiksi

Päätimme tarttua kolmeen monikulttuuriseen opetukseen ja monikulttuurisuuteen liittyvään myyttiin, jotka mielestämme oli syytä nostaa esiin. Alla olevat myytit on murrettu yhteisöllisesti testilaboratoriossamme. Suosittelemme kokeilemaan myyttien murtamista rohkeasti, joskin rauhallisesti myös kotona ja työyhteisöissä.

Murrettu myytti: Ihminen on kuin kulttuurinsa

>> Kulttuuri EI määritä ihmistä

Olemme kaikki yksilöitä ja muutumme elämän varrella. Vertaa vaikka itseäsi ja muutamaa tuttua, kollegaa ja naapuria – samoja tapoja ja käyttäytymismalleja on varmasti löydettävissä, mutta niin on erojakin. Kulttuurin lisäksi meihin voivat vaikuttaa esimerkiksi sosioekonominen tausta, perhe, sukupuoli tai tapamme käyttää ja tulkita mediaa. Kulttuuritausta on vain yksi tekijä muiden joukossa. Elämme, tulkitsemme ja toimimme, mutta ennen kaikkea opimme jatkuvasti.

Murrettu myytti: Monikulttuurinen opetus on opettajan vastuulla

>> Monikulttuurinen opetus on oppilaitoksen yhteinen asia

Monikulttuurinen opetus on koko oppilaitoksen yhteinen asia, jonka toteutumiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta, pelisääntöjä ja tukea. Oppilaitoksella  on vastuu kokonaisuudesta, mutta tietysti yksittäisen opettajan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta omassa työssään. Yksin ei tarvitse kenenkään jäädä, vaan opettajat ja oppilaitokset saavat pyytää apua – kollegat, lähitoimijat ja ulkopuoliset asiantuntijat ovat varmasti käytettävissä. Myös monikulttuurinen opetus on arjessa yhteisöllistä tiedon rakentamista opiskelijoiden kanssa.

Murrettu myytti: Kirjoitettu ja julkinen tieto on totta

>> Mediakriittisyys on tärkeä taito

Yhteiskunnassa vellova keskustelu ja sosiaalisen median keskustelut saavuttavat verkkokalvomme väistämättä. Tieto leviää hirmuista vauhtia, eikä se aina ole totuudenmukaista. Tässä ajassa mediakriittisyys sekä kyky purkaa omia olettamuksia ja tunteita ovat kullanarvoisia taitoja. Niitä tarvitsevat niin opettajat kuin oppijatkin.


*Benjamin, S. 2014. Kulttuuri-identiteetti – Merkitys kehitykselle ja kotoutumiselle. Teoksessa: Kulttuuri-identiteetti ja kasvatus. Kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena. Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 8. K-Print, Tallinna. s. 56–102.

Teksti: Sonja Rahkonen
Kuvat: istockphoto.com

Jaa

Takaisin