(Pääkuva: Ihmisiä on kautta vuosikymmenten pyritty saamaan liikkeelle näyttämällä iloisia liikkujia luonnossa. Kuva on Kunnossa kaiken ikää -ohjelman arkistosta 2000-luvun alusta. Kuvaaja: Juha Sorri.)
Tarvetta muutokselle ovat pohtineet viestintäpäällikkö Annamaija Manninen, vanhempi tutkija Maria Rantala ja viestinnän asiantuntija Anna Suutari Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesiltä. He ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana kiertäneet ympäri Suomea puhumassa suomalaisesta liikuntaviestinnästä ja sen uudistamisesta liikuntaviestijöille ja -neuvojille sekä muille terveysalan ammattilaisille.
Rohkeutta rikkoa perinteiden rajoja
Puheenvuorossaan Manninen, Rantala ja Suutari avaavat liikuntaviestinnän perinteitä: sitä, millä tavoilla liikuntaviestintää on tavattu viimeisen sadan vuoden aikana tehdä. He esittelevät esimerkiksi sloganeita, kuvia, tunteita ja roolimalleja, joita on tyypillisesti käytetty motivoimaan suomalaisia liikkumaan. Tämän lisäksi he rohkaisevat ja inspiroivat miettimään, miten liikuntaviestintää voisi uudistaa, jotta se olisi tehokkaampaa. Mitkä keinot ovat jääneet kokeilematta? Mikä voisi toimia suomalaisiin?
Naiset tietävät mistä puhuvat. Historiantutkija Maria Rantala on tarkastellut suomalaisia liikunta- ja terveyskampanjoiden julisteita viimeisten sadan vuoden ajalta (3). Hänellä on siis tarkka käsitys siitä, millä tavoilla suomalaisia on yritetty saada liikkeelle ja miten toisaalta liikuntavalistus vertautuu muihin terveyskampanjoihin ja niissä käytettyihin keinoihin. Annamaija Mannisella ja Anna Suutarilla puolestaan on pitkältä ajalta kokemusta konkreettisen viestinnän tekemisestä. Manninen on tehnyt 40-vuotisen uran viestinnän parissa, viimeisimpänä Liikkuvassa aikuisessa. Suutari on työskennellyt jo 18 vuoden ajan Liikkuvan aikuisen (ent. Kunnossa kaiken ikää -ohjelma) viestinnän asiantuntijana.
”Liikuntaviestintä on perinteisesti ollut hyvin kädenlämpöistä, ja siksi me haluammekin nyt kannustaa viestinnässä rohkeuteen. Olemme liikunta-alalla jämähtäneet liian pitkäksi aikaa tekemään ja esittämään asioita samalla tavalla. Jos mitään ei muuta, niin mikään ei muutu. Jos läikkyy yli, niin ei se haittaa. Pienetkin uudet jutut ja perinteisten rajojen rikkomiset ovat tärkeitä”, Rantala kannustaa.
Naiset korostavat, että eivät puhu aiheesta yläpuolelta tai muita arvostellen.
”Olemme itse Likesillä olleet mukana rakentamassa näitä liikuntaviestinnän konventioita”, Suutari naurahtaa.
Naisten esitys on paitsi hauska ja kiinnostava, myös käytännönläheinen. Esityksestä saa suoraan ideoita viestinnän tekemiseen. He kuitenkin painottavat, että koko suomalaisen liikuntaviestinnän kenttää ei voi uudistaa vain pari viestijää tai yksi organisaatio, vaan siihen tarvitaan mukaan iso verkosto. Tätä verkostoa naiset ovat lähteneet tavoittelemaan.
Muutokseen tarvitaan meitä kaikkia
Kaikkiaan Manninen, Rantala ja Suutari ovat pitäneet liikuntaviestinnästä yli 20 puheenvuoroa ja tavoittaneet sitä kautta noin 400 liikunta-alan ja viestinnän ammattilaista. Mukaan on mahtunut esimerkiksi tapahtumia Seinäjoella, Hämeenlinnassa ja Lahdessa, joissa paikallinen hyvinvointialue on koonnut liikuntaviestijöitä ja -neuvojia sekä muita terveysalan ammattilaisia aiheen äärelle. Lisäksi Rantala on käynyt pitämässä suomalaisen terveys- ja liikuntaviestinnän historiaa käsittelevästä tutkimushankkeesta esityksiä historiantutkijoiden ja liikuntatieteilijöiden tutkimuspäivillä Suomessa ja ulkomailla. Onpa aihetta esitelty opetus- ja kulttuuriministeriössäkin asti.
Aihetta on käsitelty myös muissa formaateissa, esimerkiksi Mieli liikkeelle -podcastissa ja Etukeno-verkkotapahtumissa. Liikuntaviestinnän uudistaminen on ollut aiheena myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun Terveysviestintä-opintokokonaisuuteen sisällytetyillä luennoilla.
Vastaanotto aiheelle on ollut innostunutta ja yleisöllä on ollut paljon kysyttävää ja kommentoitavaa esitysten yhteyteen rakennetuissa keskusteluosioissa. Jo se, että esitykset ovat saaneet ihmiset suurilukuisesti liikkeelle, kertoo Rantalan mielestä siitä, että aihe kiinnostaa, se koetaan tärkeäksi ja käytännön työtä tekevät kaipaavat erilaisia tapoja ja välineitä uudistaa oman organisaationsa viestintää.
”Reissuillamme näkee myös sen, miten viestijät ovat usein omissa organisaatioissaan melko yksin. Tällaiset verkostotapaamiset ovat olleet heille tärkeitä myös tästä näkökulmasta”, Rantala kommentoi.
”Seuraavaa sukupolvea ei tavoiteta ruokapyramideilla ja liikuntapiirakoilla”
Naisten viimeisimpänä yleisönä olivat tulevat liikunta-alan ammattilaiset: kolmikko sai loppuvuodesta 2025 kutsun Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveysalan ainejärjestö Sporticuksen järjestämään Texcursio-tilaisuuteen, joka kokoaa vuosittain yhteen liikunta- ja terveysalan opiskelijat.
