DCD (Developmental Coordination Disorder) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa merkittävästi lapsen tai nuoren toimintakykyyn. Sen ydinoireita ovat vaikeudet oppia uusia motorisia taitoja sekä tuottaa sujuvia ja tarkkoja liikkeitä. 
- DCD on neurokehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa lapsen kykyyn oppia ja suorittaa motorisia taitoja arjessa, koulussa ja vapaa-ajalla.
- DCD jää usein tunnistamatta, vaikka se voi vaikuttaa laaja-alaisesti arkeen ja oppimiseen.
- DCD on oirekuvaltaan monimuotoinen, ja siihen liittyy usein samanaikaishäiriöitä, kuten ADHD, autismikirjon häiriö tai kehityksellinen kielihäiriö.
Vietämme on kansainvälistä DCD Awareness Weekia 6.-12.10.2025. Tällä viikolla lisäämme tietoisuutta kehityksellisestä koordinaatiohäiriö DCD:stä, sillä se koskettaa 5–6 prosenttia lapsista ja nuorista, eli 20 lapsen ryhmässä  1–2 lapsella on kehityksellisiä vaikeuksia motorisessa koordinaatiossa. 
Varhainen tunnistaminen ja varhain aloitetut tukitoimet ovat tärkeitä lapsen tai nuoren toimintakyvyn, osallisuuden ja positiivisen minäkuvan tukemiseksi. Tukitoimien suunnittelussa ja toteutuksessa on keskeistä monialainen yhteistyö. Kuntoutuksessa korostuvat yksilöllinen arviointi, asiantuntijoiden ohjaus sekä tiedollinen ohjaus, joka tukee lapsen ja perheen ymmärrystä häiriöstä.
DCD:n arviointi, diagnostiikka, tukitoimet ja lääkinnällinen kuntoutus toteutetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoitoon ohjataan ne lapset ja nuoret, joilla todetaan vaikea DCD tai joiden oireisto on samanaikaishäiriöiden vuoksi laaja-alainen.
MoDiSchool-hanke
MoDiSchool-hankkeessa (2025–2028) selvietään, miten motoriset vaikeudet kouluiässä voidaan tunnistaa varhain ja miten lapsia, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, voidaan tukea tehokkaasti koulupäivän aikana. Tutkimus tuottaa uutta tieteellistä tietoa, ja sen tuloksia voidaan hyödyntää laajasti kouluissa ja opettajankoulutuksessa. MoDiSchoolissa ovat Likesiltä mukana johtava asiantuntija Piritta Asunta ja asiantuntija Ida Mälkönen. Tutkimuksen konsortiota johtaa apulaisprofessori Mikko Huhtiniemi Jyväskylän yliopistosta. Hanke on saanut rahoitusta Suomen Akatemian Active-ohjelmasta.