Liikunnan ei tarvitse olla mukavaa

Syksyn alkaessa suunnitelmallinen liikkuminen ja monet liikuntaharrastukset käynnistyvät. Kesälomien jälkeen on aika päästä kiinni arkirutiineihin ja luoda uusia rutiineja. Useat etsivät itselleen uusia mielekkäitä harrastuksia. 

Liikkumisesta haetaan hyvää oloa, terveyttä, tyytyväisyyttä omaan ulkonäköön ja onnistumisen kokemuksia. Liikkumisen aikana tai sen jälkeen koetut ilon, tyytyväisyyden ja ylpeyden tunteet lisäävät liikkumista entisestään.

Tutkimuksemme mukaan aikuisiän negatiivisten liikuntamuistojen taustalla on usein kielteisiä kokemuksia; tapaturmia, epämiellyttäviä ensikokeiluja ja liikuntaan pakottamista sekä sosiaaliseen ympäristöön, kuten vertailua muiden liikkujien taitotasoon tai perhedynamiikkaan, liittyvää syyllisyyden tunnetta. 

Lisäksi pimeä ulkoiluympäristö ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten ulkonäkö, persoonallisuus ja taidot, saattoivat olla negatiivisten kokemusten ja niihin linkittyneiden tunteiden laukaisijoina. Moninaisiin kielteisiin liikuntamuistoihin liitettiin mm. häpeän, pelon ja vihan tunteita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kielteisten tunnemuistojen ei tarvitse välttämättä olla edes todellisia.

Tulosten mukaan negatiiviset liikuntamuistot voivat estää ja vaikeuttaa liikkumista aikuisiällä, mutta toisinaan myös lisätä sitä. Ratkaisevaa on se, miten liikkumiskokemuksiin suhtaudutaan ja millaiset tunnetaidot - myös liikuntaan liittyvien kielteisten tunteiden osalta – meille kehittyvät, ja miten niitä meille opetetaan.

Tämä on ymmärrettävää, sillä kukapa nyt haluaisi kokea esimerkiksi epävarmuuden tai ahdistuksen tunteita, ainakaan vapaaehtoisesti. Ikävää välttämiskäyttäytymisessä on se, että se lisääntyy hieman salakavalasti siirtyen tilanteesta toiseen ja vähitellen arki voi alkaa koostua vain helpoilta tuntuvista, mukavuus edellä tehdyistä valinnoista. Tehdään vain sitä, missä olo tuntuu hyvältä, ilman lihasvoimaa tai ponnisteluja. 

Liikkumiseen ja liikunta-alaan liitetty positiivisuuskupla olisi aika nyt puhkaista. Kuten tutkimuksemme osoitti, liikuntaan liittyy runsaasti erilaisia kielteisiä kokemuksia ja tunteita, ja ne vaikuttavat taustalla ihmisten liikkumisen valintoihin. On realistisempi lähtökohta todeta, että liikkuminen on muiden elämän osa-alueiden ohella alue, joka sisältää yhtä lailla vastoinkäymisiä, estäviä ajatuksia ja tunteita, eikä se tee automaattisesti ihmistä autuaaksi.

Liikunta-alan ammattilaiset - opettajat, liikuntaviestijät, neuvojat ja harrastusten ohjaajat ja markkinoijat – voivat syksyn liikuntabuumin alkaessa tehdä toisin. Erityisesti vähemmän liikkuvien näkökulmasta voi olla jopa helpottavaa todeta, ettei heissä ole mitään vikaa, jos ja kun liikunta ei houkuta tai jokin laji tuntuu aluksi vieraalta tai ikävältä. 

Olennaista on hyväksyä kaikenlaiset tunteet osana liikuntaa, eikä vahvistaa tai lähteä sellaisesta odotusarvosta, että liikunta tuntuisi aina kivalta ja helpolta tai että siitä pitäisi tykätä tai saada dopamiinipiikkejä. 

Ammattitaitoa ja hyvää pelisilmää tarvitaan runsaasti siihen, että erityisesti ryhmässä tapahtuva liikkuminen saadaan luotua psykososiaalisesti turvalliseksi ympäristöksi, mutta paineita liikkumiseen itsessään ei tule lisätä ruusunpunaisilla laseilla.

Kokemuksellisen välttelyn ilmiön tunnistamiseen voi myös itse vaikuttaa, ja liikuntaan liittyvät kielteiset kokemukset ja -tunteet on mahdollista kääntää voimavaraksi. Liikuntaan liittyvien negatiivisten tunteiden hyväksyntä, itsemyötätunto ja omien arvojen mukaan tehdyt valinnat auttavat eteenpäin ja siedättävät meitä kokemukseen, että epämukavuusalueella on mahdollista liikkua ja arvopohjaiset valinnat jopa palkitsevat. Sen sijaan, että toimisi kielteisten tai estävien tunteiden ohjaamana, on mahdollista oppia toimimaan tunteiden kanssa tai niistä huolimatta. 

Liikkua voi, vaikka aina ei huvittaisi tai tuntuisi mukavalta. Liikunnan hyödyt ihmisten terveydelle ovat kuitenkin kiistattomat.

---

Anu Kangasniemi on liikunta- ja terveyspsykologian alan johtava asiantuntija Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesillä. Birgitta Sandberg on innovaatioiden markkinoinnin ja johtamisen dosentti sekä yliopistotutkija Turun yliopistossa.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 7.9.2025.