Vesi valuu nenänpäästä. Hengitys on tasainen, odottava. Näkökenttä on uimalasien sinisen pleksilasin värittämä. Katse kohdistuu hetkeksi altaan vastakkaiseen päähän, siirtyy sitten suoraan alaviistoon, edessä odottavaan veteen. Kello soi, ja uimarit hyppäävät veteen. Pian kaikki onkin jo ohi, Ari-Pekka Liukkosen kohdalla tarkalleen 22,25 sekunnin kuluttua. Se ei kuitenkaan riittänyt, ja kisat vuoden 2016 kesäolympialaisissa Riossa tyssäsivät alkueräuintiin.
– Rion olympialaiset oli oikeasti kova paikka. Epäonnistuminen otti henkisesti koville, Liukkonen muistelee.
Huippu-urheilijan on oltava fyysisesti ja henkisesti saumattomasti toimiva kone. Vaikka urheilija olisi fyysisesti huippukunnossa, voi pääkoppa olla kovilla. Liukkosella henkinen puoli heijastui myös fyysiseen hyvinvointiin. Arvokisojen yhteydessä flunssa tai infektio iski harmittavan usein.
– Oikeastaan vuodet 2011-2016 meni isojen kisojen osalta niin, ettei onnistumisia oikein tapahtunut. Vaikka se näkyi sairasteluna, oli se pitkälti henkisen puolen juttuja. Jotenkin ei ollut valmis MM- tai olympiatason kisoihin, Liukkonen summaa.
Pikakelataan ajassa eteenpäin.
Budapest, 50 metrin vapaauinnin MM-kisojen semifinaalit heinäkuussa 2017. Liukkosen aika oli 21,71s, jolla varmistui helposti paikka finaalissa. Itse finaalissa Liukkosen onnistui puristaa ajasta vielä neljä sadasosaa. Aika 21,67s riitti kuudenteen sijaan. Samalla Liukkonen oli kaikkien aikojen kuudes suomalainen MM-finalisti pitkillä radoilla. Jokin oli naksahtanut kohdilleen.
– 2016-2017 -kausi oli selkeästi sellainen, että jotenkin sain sen homman toimimaan. Nyt vallitsevana olona kisa-altaassa on ollut se, että tämä on se mun juttu ja tänne mä kuulun.
Sitä samaa tunnetta Liukkonen pyrkii toistamaan osana harjoituksiaan. Treeneihin olennaisena osana kuuluvat mielikuvaharjoitteet, joissa pyritään kuvittelemaan täydellinen suoritus yksityiskohtaisesti.
– Haetaan sitä fiilistä, miltä kropassa pitäisi tuntua, kun kaikki menee nappiin.