jamk.fi

Näin oli vielä vuosituhannen alussa monella maitotilalla. Maisema säilyy, mutta pikkuhiljaa on siirrytty parsista pihattonavettoihin, aamulypsystä jatkuvaan, robotti lypsyyn. Enää ei maatilalla ole aamuisin kiire maidon hakuun, mutta muuta tekemistä riittää. Tuomas Pietiläinen on maatilayrittäjä, joka lähti rohkeasti jatkamaan vanhempiensa maitotilaa vain 24-vuotiaana vuonna 2009.

– Ketään meistä sisaruksista ei patisteltu jatkamaan, vaan meillä oli täysin vapaat kädet valita, mitä haluaisimme ruveta isona tekemään, hän kertoo.

Sisarukset olivat päätöksensä jo tehneet ja suunnanneet muille aloille. Pietiläistä houkutteli armeijan jälkeen upseerin ura ja agrologiopintojen aikana auenneet muut vaihtoehdot. Lopullinen päätös syntyi viime tingassa. Vanhemmat olivat päättäneet karsia navetan paikkoja 25:stä viiteentoista, ja jättäytyä itse sivuun. Maidon ylituotanto oli alkanut ja kilpailutilanne vaikutti.

Nuori mies päätti, että tila laitetaan kuntoon. Ensin täytettiin vanha parsinavetta täyteen päälukuun, sitten vuonna 2012 tehtiin investointi uuteen pihattonavettaan ja lypsyrobottiin. Pihatossa lehmät saavat kulkea vapaammin omien kavereidensa kanssa, ruokailla ja mennä lypsylle. Johtajalehmääkin pääsee tarvittaessa karkuun.

Uusi navetta ja robotiikka toivat helpotusta myös yrittäjän arkeen. Aamu alkaa kuudelta, mutta jo parissa tunnissa on navetan aamutoimet tehty. Päivät täyttyvät peltoviljelystä ja hallinnollisista asioista ja yrittäjän alku-uralla myös erilaisista luottamustehtävistä. Hän toteaa aikuistuneensa urallaan:

– Minun ei tarvitse olla kaikessa mukana. Ankein puoli on ehdottomasti EU-tukihakemukset. Koko järjestelmä tuntuu kohtuuttomalta, Pietiläinen kertoo.

 

Maatilayrittäminen

vaatii nykyään kiinnostuksen lisäksi vahvaa liiketalouden ja yrittäjyyden osaamista sekä jatkuvaa kouluttautumista. Pitää tuntea niin viljelysuunnitelmat kuin EU-hakemukset.

Agrologikoulutuksesta hänelle on jäänyt vahva tukiverkosto saman ikäisiä kavereita, joista suurin osa on kotitilan jatkajia. Paljon kysellään ja vertaillaan asioita.

– Etuna on se, että olemme eri seuduilta, emme kilpaile keskenämme ja voimme olla avoimia, Pietiläinen kertoo.

Ajat ovat olleet kovat ja töitä on pitänyt tehdä paljon, että rahaakin tulee. Venäjän raja suljettiin maidon vienniltä, Euroopassa maidontuotannon ylituotanto kasvoi ja kysyntä laski.

– Jos joku olisi 2010 ja 11 sanonut, että maidosta saa 35 senttiä litralta, olisin ehkä tehnyt toisin, tai sitten en, hän toteaa realistisesti.

Tila työllistää tänä päivänä Pietiläisen lisäksi hänen vaimonsa Ida-Marian, ja isäkin käy auttamassa. Ajoista huolimatta järkeviä investointeja pitää tehdä. Paikoilleen ei voi jäädä.

TEKSTI LEENA SUOMI, KUVAT TUOMAS PIETILÄINEN JA FREEIMAGES