Supervoimat mahdollistavia eksoskeletonejakin on toki kehitetty – tai ainakin yritetty. Esimerkiksi General Electric kehitteli 1960-luvulla eksoskeletonia, joka olisi antanut ihmiselle 25-kertaiset voimat. Hardiman-nimisen eksoskeletonin avulla 680 kg kuorma tuntui nostettaessa noin 27 kg kuormalta. Ainoa ongelma oli, että tukiranka itsessään painoi hulppeat 750 kg. Laitteen paino ja riittävän voimanlähteen puute tekivät laitteesta käytännössä käyttökelvottoman.
Yli-inhimillisten voimien sijaan puettavan teknologian suurin anti löytyykin esimerkiksi rasitusvammojen ennaltaehkäisemisestä ja sitä kautta työurien pidentämisestä – sekä ihan yleisestä jaksamisesta. – Voi ajatella myös niin, että kun työ ei rasita niin paljon, jää voimia enemmän vapaa-ajalle vaikkapa yleistä toimintakykyä ja hyvinvointia tukeviin harrastuksiin, Tanttu pohtii.
Raakaan voimaan robotit ovat edelleen paras vaihtoehto.
– Mutta robottikaan ei sovellu kaikkiin töihin. Sellaiset työt, mihin tarvitsee vielä ihmisaivoja ja ammattitaitoa, eksoskeleton voi olla hyvä ratkaisu, Tanttu sanoo.
– Itse asiassa voidaan ajatella, että joissain tapauksissa eksoskeleton voi olla vaihtoehto sille, että tuotantoa muutettaisiin täysin automaattiseksi. Puettavan teknologian avulla esimerkiksi monissa perinteisissä käsityöammateissa voidaan tehostaa toimintaa ilman, että käsityön osuus häviäisi, Pekkola lisää.
JAMKissa eksoskeletoneja on esitelty osana robotiikkaan liittyviä hankkeita. Ulkoiset tukirangat ovat kiinnostaneet ihmisiä tapahtumissa, joita hankkeiden tiimoilta on järjestetty.
– Tapahtumat ovat olleet tosi suosittuja. Niissä on annettu itse kokeilla, miten eksoskeleton toimii. Kun itse pääsee kokeilemaan, niin yleensä hoksaa, mikä hyöty ja apu näistä voi olla, Pekkola sanoo.
TEKSTI ESKO PULLIAINEN KUVA MIKKO VÄHÄNIITTY