– Pienenä olin enemmän veden alla kuin veden päällä kuuntelemassa ohjeita, hän nauraa.

Mimosa on voittanut kaksi mitalia pitkän radan Euroopanmestaruuskilpailuista. Hän on uinut Pohjoismaiden ennätyksen ja lukuisia Suomen ennätyksiä selkä- vapaa- ja perhosuinnissa.

Jyväskylän AaltoAlvari uimaratoineen on ollut Mimosan kakkoskoti. Viikkoon mahtuu yhdeksän uintitreeniä, niistä neljänä päivänä kaksi treeniä per päivä. Huippuurheilijan ura kietoutoutuu uimisen, ravinnon ja levon ympärille.

– Uinti on ihan mahtavaa, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei se joskus kyllästytä. Huippu-urheilun raadollisuus on välillä kovaa. Se, että pitää koko ajan ajatella, nukkuuko tarpeksi ja syökö tarpeeksi, niin kyllähän se välillä kyllästyttää.

Mitä luovuus Mimosalle merkitsee?

– Urheilun kautta olen oppinut, että elämässä pitää löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jos jokin asia ei toimi, niin aina voi kokeilla toisella tavalla.

Nyt Tokion olympialaisiin valmistautuva päämäärätietoinen nainen on järjestänyt kalenteria uudestaan. Uimisen lisäsi hän opiskelee JAMKin hyvinvointiyksikössä sosiaali- ja terveysalaa.

– Tulevaisuudessa haluan työskennellä lasten parissa psykiatrisena sairaanhoitajana. Minulla on halu auttaa muita.

Korona-aika on mahdollistanut uintitreenien ja opiskelun yhteensovittamisen, kun opintojaksoja tehdään paljon etänä. Mimosa on kuitenkin sitä mieltä, ettei halua tehdä puolivaloilla mitään.

– Mä olen panostanut täysillä urheiluun ja sen jälkeen opiskeluun. Nyt tuntuu siltä, että kesän jälkeen pääpaino alkaa siirtyä opiskelun puolelle.

Rauhoittumista Mimosa on joutunut opettelemaan. Aina ei tarvitse mennä kovaa, ei vedessä, eikä millään elämän osa-alueella. Voi myös vain olla ja nautiskella.

TEKSI PAULIINA HIETALAHTI KUVA MIKKO VÄHÄNIITTY