Aikaisemmin lastensuojelun jälkihuollon palveluna pystyttiin matalammalla kynnyksellä järjestämään nuorille palveluita, jotka tukivat nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Taloudellisen niukkuuden aikana sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tuki nähdään menoeränä, josta voidaan leikata.
Poliittinen päätöksenteko on keskittynyt nopeiden säästöjen etsintään. Kilpajuoksu talouden kanssa on johtanut siihen, että tarkastelun ulkopuolelle jäävät säästöjen pitkäaikaiset vaikutukset. Esimerkiksi jälkihuollon asiakkaina olleiden nuorten aiempi mahdollisuus saada toimeentulotukea ilman velvoitetta ottaa opintolainaa on poistunut. Hyvinvointialueet joutuvat säästötoimenpiteenä leikkaamaan myös ostopalveluista, joiden avulla aikaisemmin on pystytty nuoria tukemaan tarvittaessa voimakkaastikin.
“Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, sijais- ja jälkihuollosta itsenäistyvien nuorten asemaa ja mahdollisuutta yhdenvertaiseen tulevaisuuteen on heikennetty. Puhutaan siitä, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa kaikilla on mahdollisuus tehdä valintoja ja rakentaa hyvä elämä. Näin ei kuitenkaan ole”, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Jatkos-projektin projektipäällikkö Erikka Levälahti kertoo.
Levälahden mukaan tarvitaan julkista keskustelua siitä, millaiset konkreettiset teot ja palvelut mahdollistavat yhdenvertaisuuden vahvistumisen.
”Tarvitaan nostoja onnistumisista, kertomuksia siitä kuinka nuoret ovat vahvan ammatillisen tuen avulla saaneet kiinni elämästä. Sijoitukset palveluihin tuottavat niin eettisesti, ylisukupolvisesti kuin taloudellisestikin tulosta”, Levälahti jatkaa.
Mian tarina
Lastensuojelu perustuu suhdeperustaisuuteen. Suhteissa voidaan katsoa asioita yhdessä ja esimerkiksi rakentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia pala palalta. Aluksi siten, että tuki hyvinvoinnille tulee ulkoapäin, mutta rakentuu pikkuhiljaa nuoren omaksi sisäiseksi ymmärrykseksi siitä, millaiset asiat tukevat parhaiten hänen hyvinvointiaan. Esimerkki tällaisesta rakentumisesta on Mian tarina. Mia on tullut mukaan Jatkos-hankkeen kokemustoimijaksi aikaisemmin hänen kanssaan toimineen jälkihuollon ohjaajan kautta.
Mia on ollut alaikäisenä sijoitettuna lastensuojelulaitokseen. Täysi-ikäistymisen myötä päihteidenkäyttö valtasi oman itsenäisen elämän. Mialle järjestyi jälkihuollon kautta ammatillinen tukihenkilö, joka sitkeydellä ja hänelle myönnetyin riittävin resurssein lähti rakentamaan suhdetta Mian kanssa, piti kiinni ja haki tarvittaessa pois pahoista paikoista.
“Työskentelyn myötä, vähän kerrassaan, huomiota lähdettiin kiinnittämään hyvinvointia rakentaviin perusasioihin: jääkaappiin hankittiin alkoholin sijaan ruokaa, päihteidenkäytön tilalle rakennettiin arkea, jossa liikunnan merkitys lisääntyi. Tänä päivänä Mia toimii itse liikunta-alan ammattilaisena, lastensuojelun kokemustoimijana ja vertaisohjaajana. Mia ja hänen kanssaan työskennellyt sairaanhoitaja, ammatillinen tukihenkilö Tiina Taavitsainen ovat toimineet Jatkos-hankkeen Puhutaan päihteistä -valmennuksissa kuvaten merkittäviä kohtia, joissa Mian tulevaisuutta on rakennettu korjaavan suhdetyön kautta”, Levälahti kuvaa.
Euroopan unioni tukee lastensuojelun kehittämistä hakien sosiaalisia innovaatioita erityisesti 14–23-vuotiaiden lastensuojelun palveluiden kehittämiseen (ESR+ TL 5.1). Keski-Suomessa Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Keski-Suomen hyvinvointialue kehittävät Jatkos-hankkeessa erityisesti sijaishuollosta itsenäistymisen tukea sekä jälkihuollon palveluita monialaisuuden näkökulmasta. Keski-Suomen hyvinvointialueella on aloittanut toimintansa jälkihuoltoneuvola, jonka toimintaa ollaan juurruttamassa.
