Olin jo muutaman vuoden kuullut silloin tällöin pyyntöjä oman vaatteen tekemisestä kaarisiltalaisilta. Toiminnassa tavoitteemme on, että asiakas tekisi mahdollisimman paljon tai kokonaan teoksensa/työnsä itse. Tällä hetkellä asiakkaiden taidot eivät kuitenkaan riitä kaavoittamiseen tai vaatteiden ompelemiseen, joten vaatteet ovat tähän asti saaneet jäädä unelmiksi.
Haaveet kuitenkin jäivät mieleeni, ja ne yhdistettynä omiin haaveisiini tuoda tekstiilistudion osaamista näkyviin muuten kuin näyttelyinä, päädyin suunnittelemaan projektin niiden täyttämiseksi. Onneksi Salpauksen lehtori Jaana Rantakoivu hyppäsi mukaan samalla innolla, ja niin kaarisiltalaiset pääsivät käyttämään omia vahvuuksiaan ja Salpauksen opiskelijat omiaan projektin parissa.
Kaarisillassa aloitimme asujen suunnittelun heti toiminnan alkaessa syksyllä, jotta kaikki ehtivät tehdä suunnitelmat ja kankaat valmiiksi Salpauksen helmikuista liittymistä mukaan projektiin. Ajan antaminen, kiireen tunnun poistaminen ja ennakointi olivat tärkeitä elementtejä, jotta luovuus voi kukkia omalla tavallaan ja tekijät saavat nauttia prosessista. Inspiraatiota haimme vaatetuksen historiasta, uusista trendeistä, taiteilijoiden omista teoksista, eläinmaailmasta ja luonnosta.
Toteutettavaksi asuksi valikoitui yhteisten keskustelujen pohjalta taiteilijalle/taitajalle mieluisin luonnos ja yhdessä kirjoitimme asun pääkohdat ylös valmistusta silmällä pitäen. Luonnosten joukosta valikoitui myös toteutettava kuosi, jonka taiteilija/taitaja itse toteutti suoraan kankaalle kangastusseilla piirtäen, kangasväreillä maalaten, leimasimilla tai silkkipainomenetelmillä. Kangasta tehtiin oman asun lisäksi myös salpauslaiselle parille hänen omaa tuotettaan varten. Salpauksen opiskelijat saivat suunnitella heille osoitetuista kankaista itselleen tuotteen tai asukokonaisuuden, joka ilmensi heidän osaamistaan ja omaa visuaalista muotokieltään, mutta loi yhtenäisen parin kaarisiltalaisen asun kanssa.
Yhteistyön käynnistäminen
Helmikuussa 2024 vein Salpaukseen ison pinon luonnoksia kankaineen. Oli ilo katsella, kun opiskelijat valitsivat työstettävät asut ja samalla projektiparinsa. Ammatillisen opettajaopintojen opetusharjoitteluni startatessa valmistauduimme opiskelijoiden kanssa myös tuleviin sovituksiin ja parien ensikohtaamiseen. Kävimme lävitse luonnoksia ja niihin tarvittavia tarkennuksia sekä moninaisten asiakkaiden kohtaamisen pääperiaatteita. Parien tavatessa ensimmäistä kertaa, huomattiin heti, miten hyvin parit olivat visuaalisen materiaalin kautta löytäneet sopivat kumppanit. Taide ja muotoilu yhdistävät!
Kaikki kaarisiltalaiset mitattiin ja opiskelijat pääsivät aloittamaan kaavoituksen. Samalla opiskelijat suunnittelivat ja miettivät omia toteutettavia tuotteitaan.
Sovituskertoja oli kaksi ja opiskelijat pääsivät tutustumaan myös Kaarisiltaan paikan päälle. Sovitettaviin vaatteisiin tehtiin korjauksia ja mitattiin puuttuvia mittoja. Valmiiden vaatteiden odotus ja ilo niistä oli käsin kosketeltavaa. Sattuipa viimeisellä kerralla myös muuan kosinta, joka pääsi projektia katsomaan tulleiden toimittajan ja kuvaajan ikuistamana paikallislehteenkin.
Kohti näytöstä ja näyttelyä
Projektin verkosto levittäytyi laajemmalle Salpaukseen, kun mukaan projektiin tulivat myös graafikko, valokuvaaja ja videokuvaajat. Oli sovittu, että salpauslaisten projektiryhmästä muodostuneet opiskelijakaksikot suunnittelevat ja toteuttavat näyttöinä tulevat näytöksen ja näyttelyn. Valokuvaaja ja videoijat dokumentoivat niin Salpauksen kuin myös Kaarisillan työskentelyä projektin parissa. Näistä tunnelmakuvista ja haastatteluista he työstivät materiaalia tulevaa näyttelyä ja markkinointia varten.
Vaatteet valmistuivat ja näytöspäivä koitti 11.4.2024. Malleina toimivat itse tekijät niin Kaarisillasta kuin Salpauksesta. Jännitys oli käsin kosketeltavaa. Tapahtumapaikkana toimi Salpauksen Wanha Teatteri, joka oli helposti saavutettava kaikille. Olin pyytänyt mukaan myös Kaarisillan musiikkipuolen opiskelijoita opettajansa johdolla, jotka esiintyivät tilaisuuden aluksi. Ilon silta -näytös oli mahtava kokemus meille kaikille. Paikalle saapui yli 100 katsojaa ja tunnelma oli kannustuksesta huumaava. Nyt saivat tekijät näyttää vihdoin pitkän taipaleen tulokset. Kertoa tarinansa rakkailleen ja ihastuneelle yleisölle.
Lisäksi kaikki tuotteet laitettiin näytteille Kaarisillan omaan Galleria Art Kaarisiltaan, joka sijaitsee Helsingissä Sanomatalossa. 2.-26.5.2024 toteutettu näyttely sai osakseen ihastuneen vastaanoton näyttelyvierailtaan.
Ilon silta -näytöksen viimeinen esittely tapahtui vielä osana Salpauksen Lahden Kätev&Tekevä messuille työstämää Unelmien polku -näytöstä 2.-3.11.2024.
Projektin päätelmät
Kuljettaessani projektia eteenpäin työstin myös ajatusta erilaisesta tavasta tuoda laajempaa inkluusiota koulutukseen kevyemmällä prosessilla. Projektin kaltainen, rajapinnassa tapahtuva toiminta voi toimia siltana suuremmille muutoksille. Tämän kaltaisilla projekteilla ei ole tarkoitus vähentää tuen tai erityisen tuen antamista koululaitoksissa, vaan tehdä yhteiskunnasta koulutuksen avulla yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa.
Projektissa erityiset taiteilijat/taitajat nostivat asemaansa tekijöinä, he eivät olleet vain taiteen vastaanottajia. Yhdenvartaisuutta ja aktiivista toimijuutta saadaan aikaan vain asenteiden muutoksella, näkyväksi tekemällä ja samalla viivalla rinnatusten työskentelemällä.
Projektin tavoite oli inkluusioon pohjautuva hyvinvoinnin lisääntyminen, ammattiylpeyden kasvu, monimuotoisuuden kohtaaminen, työhyvinvointi ja näkyväksi tuleminen tasavertaisina yhteisön jäseninä. Mielestämme onnistuimme siinä mainiosti. Onnistuminen näkyi saamastani palautteesta niin kaarisiltalaisilta itseltään, heidän huoltajiltaan kuin myös Kaarisillan työntekijöiltä, jotka näkivät projektin vaikutukset yhteisössämme, ja opiskelijoilta Salpauksesta. Opiskelijat saivat tutustua erilaisiin vartaloihin ja asiakastyöskentelyyn. Kaarisiltalaiset saivat osakseen ihastuneita katseita tuomitsevien ja ihmettelevien katseiden sijaan. Heitä kuunneltiin ja heidän ajatuksiaan kunnioitettiin. Projekti myös lempeän jämäkästi työnsi heitä kohti uuden oppimista. He tulivat osaksi muotoilu- yhteisöä ja kuuluivat laajennettuun yhteisöön avoimia ja vastaanottavia nuoria. Tasavertaisina, nähtyinä, kuultuina ja itseluottamus kohonneena, ammatti-identiteetin vahvistuessa.
Osallistujien haastattelut
Kukaan ei voi määritellä toista. Jokaisella on itsemääräämisoikeus. Kukaan ei voi myöskään puhua toisen suulla. Emme voi puhua erityisihmisten asioista kuin heidän sanomisinaan, jos he eivät ole itse asioita sanoneet. Senpä vuoksi haastattelin vielä projektin valmistuttua kolmea osallistunutta kaarisiltalasta (tässä haastattelut yhdistettynä ja hieman lyhennettyinä).
SM: ”Oliko teillä projektin aikana ja sen jälkeen tasavertainen olo opiskelijoiden kanssa?”
J: ”Joo oli, että kun tietää millainen paikka tää Kaarisilta on ja millainen Salpaus on…En haluaisi käyttää sanaa ”erityinen”, mutta siis me ja ”normi” ihmiset tehdään yhteistyötä…tuli.”
A: ”Mun mielestä joo. Mun mielestä kaikki meni yhteen.”
SM: ”Miltä se tuntui?”
A: ”Se oli ihan mukavaa. Ihan ku olisivat olleet meillä koko ajan. Tuttuja.”
S: ”Joo. Toisaalta oli kivaa, että sai maalata samalla, mutta ei sillä tavalla, että tuntui tulevan liikaa stressiä.”
SM: ” Oliko stressaavaa aikataulu vai mikä?”
S: ”Sekä että”
A: ”Minun mielestä oli ihan mukava. Uusi kokemus.”
SM: ”Miltä teistä tuntui, kun tekee itselle jotain ihan uutta ja saa sen valmiiksi. Millainen olo teille tuli siitä?”
A: ”Kiva fiilis tulee. Onnellinen. Lämmin olo tulee. Että nyt saadaan jotain valmista.”
SM: ”Onko projekti tuonut ammatillisesti lisää varmuutta teille?”
J: ”Pikkusen joo, en osaa tarkemmin eritellä, mutta on se.”
A: ”Olisin voinu jatkaa. Tätäkin projektia vois vaikka jatkaa ja vois keksiä jotain muitakin.”
SM: ”Olisko se vaatteita vai jotain ihan muuta?”
A: ”Jotain ihan muuta, sitten kun keksii. Jotain itelleni tai huoneeseeni.”
SM: ”Kysytäänpä näin päin: oliko projektissa jotain negatiivista?”
J: ”Suoraan sanottuna oli. Sanotaan nyt näin, että kankaan maalaaminenkaan ei ollut aina ihan kivaa eikä se painaminenkaan, kun siitä tuli niin paljon sotkua. Se oli varmaan se ainoa negatiivinen asia. Oli kivempi nähdä se valmis tuote kuin tehdä sitä.”
SM: ”Miltä susta tuntui, kun näit valmiin vaatteet?”
S:” Kivalta.”
SM: ”Odotatko, että saat sen itsellesi käyttöön?”
S. ”Joo.”
Lisäksi pyysin Salpauksen opiskelijoita, jotka suunnittelivat näytöksen ja näyttelyn, vastaamaan kyselyyn projektista (vastaukset olivat nimettömiä).
Ensivaikutelmasi projektista, kun kuulit siitä.
- Olin hieman hämmentynyt ja ahdistunut miten saan omat hommat valmiiksi, mutta sitten kun kuulin lisää niin innostuin ja mielenkiinto kohosi.
- Apua, sikana työtä perustöiden lisäksi! Ei vitsi miten upeita kankaita ja kuoseja, ehdottomasti haluan osallistua.
Mitä mieltä olet projektin sisällöstä opintojesi kannalta?
- Hyödyllinen ja tärkeä. Saatiin työskennellä monien erilaisten ihmisten kassa, mittojen otto - ja sovitustilanteissa saatiin näkemystä ja kokemusta myös sellaisten asiakkaiden kanssa toimimisesta, jotka pelkäävät neuloja tai kosketusta. Saatiin paljon iloa ja vapautta omaankin tekemiseen, kun saimme seurata Kaarisiltalaisten työskentelyä ja taidetta.
Onko saamastasi kokemuksesta hyötyä opinnoissasi/työssäsi tulevaisuudessa? Miten?
- Projekti kasvatti kärsivällisyyttä ompelussa, sekä oli ihanaa tavata uusia ihmisiä. Muotinäytöksen tekemisestä oppi uusia asioita ja asioita mitä olisi myöskin voinut tehdä toisin.
- Hieman helpompaa kohdata asiakkaita/ihmisiä.
Tekisitkö uudelleen yhteistyötä erityistaiteilijoiden kanssa?
- Tekisin mielelläni yhteistyötä erityistaiteilijoiden kanssa uudelleen.
- Aivan varmasti! Tämä oli ehdottomasti tämän ensimmäisen opiskeluvuoden paras projekti.
- Mahdollisesti.
Onnistuiko projekti tasa-arvoistamisessa erilaisten tekijöiden välillä? Avarsiko projekti näkökulmaasi jotenkin?
- Projekti onnistui, ja opin että kaikki ei ole niin vakavaa ja että pitää myös osata rentoutua, mutta kuitenkin hoitaa asiat loppuun.
- Kyllä, projekti avasi uusia näkökulmia
- Kyllä ja kyllä. Vaikea pukea sanoiksi ajatuksia, kun sitä jotenkin vaan eli niissä hetkissä kun saimme tehdä yhdessä ja yhteistyötä. Ehdottomasti jätti jäljen, että tälläisiä yhteistöitä pitäisi olla enemmänkin ja useimmilla aloilla.
Tekijät
Kirjoittaja ja projektin vetäjä: ohjaaja TaM AMO Sarianna Malmi, Kaarisilta ry
Salpauksen yhteistyövetäjä: lehtori Jaana Rantakoivu, Salpaus vaatetusala
Potretit tekijöistä ja näytöskuvat: Enni Lydman
Kuvat työskentelystä: Sarianna Malmi
Lisätietoja
www.kaarisilta.fi
www.salpaus.fi
FB Kaarisilta ry & Koulutuskeskus Salpaus
IG kaarisilta_ry & koulutuskeskussalpaus & tekstiilijamuotiala.salpaus
Teksti on osa INKLU-hankkeessa koottua Ernesti-nettikirjastoa.
