Kohtaamisia luonnossa -koulutuksen tavoitteena oli tarjota uudenlaisia työkaluja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen sekä luonto- ja taidelähtöisten menetelmien testaamiseen osana liikkumisen edistämistä ja perheiden yhteistä aikaa. Aiheen alustus ja työpajan tehtävät ohjasivat tarkastelemaan luontoa uusin silmin ja pysähtymään hetkeen. Vaihtuvien vuodenaikojen myötä myös luontokokemukset muuttavat muotoaan. Niin luonnon herätessä kuin talveen valmistautuessakin voi lähiluonnosta ammentaa mahdollisuuksia hyvinvointityöhön ja eri teemojen käsittelyyn.
Koulutus oli suunnattu perhekeskustoimintaan kytkeytyvien eri alojen ammattilaisille sekä kolmannen sektorin ja seurakuntien toimijoille. Koulutus järjestettiin osana Meijän perhe liikkeellä -hankkeen koulutus- ja työpajasarjaa. Orientaatioluento pidettiin etäyhteyden välityksellä syyskuussa 2021 ja alueelliset työpajat seuraavien viikkojen aikana luontoympäristössä Joutsassa, Keuruulla, Laukaassa ja Petäjävedellä. Osallistujien joukossa oli monipuolisesti lasten, nuorten ja perheiden palvelujen parissa työskenteleviä ammattilaisia.
”Tämä oli ihana koulutus, jonka antia olen kehunut myös työkavereille sekä tutuille. Menetelmät olivat suoraan hyödynnettävissä omassa työssäni, ja näin olenkin jo tehnyt!” (Koulutukseen osallistuja)
Ohjattu luontokokemus voi ulottua syvälle
Ennen luontoon lähtemistä kouluttaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun lehtori Laura Hokkanen (FT) avasi luennollaan osallistujille luontoyhteyden merkitystä ja suomalaisten metsäsuhteen taustoja. Monia metsään ja muuhun luontoympäristöön liittyviä kokemuksia on perinteisesti pidetty kunnioitettavina, ”pyhinä” asioina, sillä luonnossa ihminen on kokenut olevansa jonkin itseään suuremman äärellä, jota hän itse ei voi säädellä. Kouluttaja kannusti osallistujia luontoon lähtiessään leikittelemään halutessaan ajatuksella pyhiinvaelluksesta ja luontoon liitetyn pyhyyden käsitteellä.
Ohjattuun luonnossa liikkumiseen voidaan myös yhdistää myös muunlaista leikillisyyttä ja tarinallisuutta eri teemojen käsittelemisessä. Tarinallistamisen taustalla on tavoite pohtia itseään osana luontoa ja maailmaa sekä omia arvojaan ja tunteitaan. Luennoitsijan sanoin vaellus metsään voi olla tapa liikuttaa itseään niin fyysisesti kuin henkisesti. Onnistunut ohjattu luontokokemus tarjoaa turvallisen tavan tutustua luontoon ja voi rohkaista liikkumaan luonnossa jatkossa myös ilman ohjaajaa.
Luonto kannustaa havainnoimaan
Luontotyöpajojen aluksi osallistujat saivat käsiinsä 500-luvun pohjoismaisen kartan – ei ohjaamaan maastossa suunnistamista vaan havainnointia. Karttaan painettu ohjeistus kannusti liikkumaan luonnossa paikkoihin, jotka juuri sillä hetkellä tuntuivat kiinnostavilta ja erilaisten taidelähtöisten menetelmien toteutuksiin sopivilta.
Pääasiallisena menetelmänä käytettiin meditatiivista valokuvausta, jonka tarkoitus on kannustaa pysähtymään, havainnoimaan ympäristöä ja viipymään ajatuksissaan. Menetelmässä ei harjoitella valokuvaustekniikkaa vaan maiseman luovaa tarkastelutapaa. Kun huomio kohdistuu kiireettömästi ruohonjuuritasolle, voi pienestä kivestä, puun onkalosta tai veden heijastuksesta löytyä puhutteleva tai leikkisä tapa tuottaa kuvaa. Samalla luonnossa kulkija huomaamattaan liikkuu, ajattelee luovasti, rentoutuu ja rohkaistuu tutustumaan ympäristöönsä.
