TarMu-projektin päätavoitteena on parantaa palliatiivisen terveydenhuoltohenkilöstön työhyvinvointia ja työorganisaatioiden uudistumista kehittämällä työssä jaksamista, työn merkityksellisyyttä ja työn organisointia.

Kehittämistyö toteutetaan käyttäen tarinallisuuden ja palvelumuotoilun sekä yhteiskehittämisen keinoja, jotta tavoiteltu muutos työn sujuvuuden ja voimavarojen vahvistamiseksi saavutetaan. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus aiheuttaa potilaalle monenlaista kärsimystä ja heikentää heidän
elämänlaatuaan. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Hoitotyö parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten parissa on henkisesti raskasta ja myös tutkimukset osoittavat palliatiivisen
terveydenhuoltohenkilöstön lisääntyneen alttiuden stressiin, myötätuntouupumukseen ja jopa burnoutoireyhtymään sairastumiseen. Kuormittavuustekijöinä voidaan mainita mm. huonon ennusteen kommunikointi, negatiivisten tunteiden läsnäolo, työnkuvan epäselvyys, riittämättömyyden tunteet, jatkuva kuoleman kohtaaminen ja potilaiden
kärsimys. Arviolta 50 % henkilöstöstä kärsiikin negatiivisista psykologisista seurauksista. Työn kuormittavuutta on yhä enenevästi lisännyt viimeisen vuoden aikana COVID-19 pandemia, joka on koetellut työssäjaksamista ja
työhyvinvointia myös henkilöstöresurssien näkökulmasta: virus on aiheuttanut karanteeneja, altistumisia, ja jopa sairastumisia myös terveydenhuoltohenkilöstöön, mikä puolestaan on johtanut poissaoloihin, resurssipulaan ja siten heikentyneeseen työhyvinvointiin.

Yritysmaailmassa työhyvinvointia ja tuottavuutta on kehitetty aiemmin menestyksekkäästi työyhteisöä osallistavin yhteiskehittämisen menetelmin. Myös Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan yhteiskehittäminen on hyvä keino toteuttaa muutoksia ja juurruttaa uusia, osallistavia toimintamalleja työyhteisöihin. Yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun menetelmillä voidaan löytää ne keskeisimmät toimintojen ja prosessien kohdat, jotka eivät edistä
terveydenhuoltohenkilöstön työhyvinvointia tai potilaiden palvelukokemusta. Potilaat ovat hetkittäin osa työyhteisöä ja vaikuttavat siten työilmapiiriin. Lisäksi asiakaskeskeisen ja ihmislähtöisen työotteen on todettu itsessään parantavan työhyvinvointia useissa tutkimuksissa.

Yhteiskehittämisen työkaluina TarMu-projektissa käytetään tarinallisuutta ja palvelumuotoilua. Tarinat kuvataan merkityksenannon ja viestinnän tavaksi, jossa kertoja kuvaa tapahtumia subjektiivisesta näkökulmasta ja usein
kronologisesti. Tarinat ovat myös luonteenomainen tapa hahmottaa elämää ja ympäröivää maailmaa ja niitä käytetäänkin ammatillisina työvälineinä sillä niiden avulla voidaan tuoda esiin vallitsevia ajatusmalleja ja näin
mahdollistuu kehittämistyö työhyvinvointia edistävään suuntaan. Kielen ja tarinoiden avulla voidaan myös löytää esimies- alaissuhteisiin uusia näkökulmia. Tarinoiden avulla kerätään tietoa ja niitä käytetään keinoina avaamaan ja kuvaamaan työn merkityksellisyyttä, arjen käytäntöjä ja henkilöiden tapaa tehdä työtä. TarMu-hankkeessa tarinallisuutta käytetään työstämällä henkilöstöltä kerättyjä tarinoita ja työstämään niitä edelleen palvelumuotoiluin keinoin. Mukaan otetaan myös palliatiivisen hoidon piirissä olevilta potilailta ja heidän läheisiltään kerättyjä narratiiveja
asiakasnäkökulman esiin tuomiseen, sillä terveydenhuollon kehittämisessä asiakaslähtöisyys lisääntyy ja asiakkaan rooli passiivisena palvelujen kuluttajana muuntuu yhä enemmän aktiivisesti hoitoon osallistuvaksi yhteistoimijaksi.

Hankkeen osatavoitteita ovat:

  • Tunnistaa ja syventää ymmärrystä palliatiivisen hoidon terveydenhuoltohenkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavista
    tekijöistä hyödyntämällä tarinallisuutta ja huomioimalla työn vaativuus ja asiakaskokemuksen merkitys.
  • Kehittää palliatiivisen hoidon terveydenhuoltohenkilöstön työn merkityksellisyyttä ja työympäristöä määrittelemällä
    työhyvinvoinnin ja työn organisoinnin kehittämiskohteet yhdessä henkilöstön kanssa palvelumuotoilun keinoin.
  • Tukea palliatiivisen hoidon henkilöstöä työssä jaksamisessa ja työhyvinvoinnin muutoksen toteutuksessa käytännön
    pilottien kautta.
  • Arvioida palvelumuotoilun ja tarinallisuuden tulokset ja vaikutukset palliatiivisen hoidon terveydenhuoltohenkilöstön
    työhyvinvoinnin kehittämisessä.
  • Juurruttaa tarinallisuus ja palvelumuotoilun työkalujen hyödyntäminen osaksi hankkeeseen osallistuvien
    organisaatioiden työhyvinvointitoimintaa.
  • Edistää palliatiivisen hoidon työorganisaatioiden keskinäistä verkostoitumista ja yhteiskehittämistä.

TarMu-projektin toteutus on jaettu kuuteen työpakettiin. Työpaketti 1 keskittyy kokonaiskuvan muodostamiseen palliatiivisen terveydenhuoltohenkilöstön työhyvinvoinnin nykytilanteesta tarinallisuuden keinoin. Paketissa suoritetaan myös lähtömittaus työhyvinvointikyselyn avulla sekä kartoitetaan työhyvinvoinnin mittareiden tunnusluvut kuten
sairauspoissaolojen määrä ja henkilöstön vaihtuvuus. Asiakas- ja ihmislähtöinen näkökulma otetaan mukaan keräämällä palliatiivisen hoidon piirissä olevilta potilailta ja heidän läheisiltään elämäntilanteeseen ja palliatiiviseen hoitoon liittyviä narratiiveja. Työpaketissa 2 terveydenhuoltohenkilöstö työstää työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelman
fasilitoiduissa työpajoissa yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun menetelmiä käyttäen. Työpaketissa 3 pilotoidaan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelmat työorganisaatioissa. Hanke mentoroi ja tukee pilottien toteutumista. Pilotteja myös arvioidaan säännöllisillä check point –tapaamisilla ja tarvittaessa tehdään muutoksia. Työpaketissa 4 testataan,
miten työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelmat juurtuvat osaksi työorganisaatioiden toimintaa. Työorganisaatiot jatkavat pilottien toteuttamista ja arviointia itsenäisesti, ilman hankkeen aktiivista tukea. Itsenäisen pilottivaiheen jälkeen juurtumista ja tuloksia reflektoidaan yhteisessä ja erillisissä organisaatiokohtaisissa työpajoissa. Tarvittaessa
kehittämisprosessia muutetaan vielä siten, että se saadaan vahvemmin juurrutettua osaksi työorganisaation työhyvinvointitoimintaa. Työpaketissa 5 arvioidaan tarinallisuuden ja palvelumuotoilun vaikutukset työhyvinvointiin.
Työpaketin 6 toimenpiteet liittyvät hankkeen hallinnointiin ja viestintään. Metodeista ja parhaista käytänteistä rakennetaan käsikirja, jota muut työyhteisöt voivat hyödyntää työhyvinvointitoiminnassaan.

Hankkeen varsinainen kohderyhmä on palliatiivisessa hoidossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin palliatiivisella poliklinikalla, kaupunginsairaalan (Kyllö) osastolla 5 sekä kotisairaalassa työskentelevä terveydenhuoltohenkilöstö. Lisäksi hankkeen toimintoihin voi osallistua em. organisaatioiden esimiestehtävissä ja henkilöstöhallinnossa
työskentelevä henkilöstö.

Hankkeen välilliseen kohderyhmään kuuluvat palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat ja heidän läheisensä.

Tuloksena sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä työhyvinvoinnin paraneminen vähentää työstä aiheutuvaa kuormittumista ja stressiä, sairauspoissaoloja, henkilöstön vaihtuvuutta ja ennenaikaista eläköitymistä. Kaikki em.
tekijät puolestaan lisäävät työn tuottavuutta. Lyhyen aikavälin vaikutuksina voidaan nähdä työn prosessien sujuvoitumista, työhyvinvointia vähentävien tekijöiden vähenemistä ja myös henkilöstön verkostoitumista hankkeeseen
osallistuvissa yksiköissä ja niiden välillä. Pitkän aikavälin vaikutuksina voidaan nähdä jatkuvan työhyvinvoinnin edistämisen mahdollistaminen juurrutettavien, osallistavien ja ratkaisukeskeisten yhteiskehittämisen ja
palvelumuotoilun työkalujen sekä käytänteiden avulla. Hankkeen tuloksena saadaan myös uutta tietoa ja lisää ymmärrystä asiakaskokemuksista ja niiden merkityksestä terveydenhuoltohenkilöstön työhyvinvoinnille. Voidaan myös olettaa palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan ja hänen läheistensä kokemuksen hoitoon liittyvästä palveluprosessista paranevan.