jamk.fi
Englanninkielisessä Nursing-koulutusohjelmassa 10 vuotta opettanut lehtori Marjo Palovaara on myös koko koulutusohjelman vastuuopettaja.

"Mielekkäintä ovat opiskelijat ja heidän kanssaan työskentely. Joka päivä opiskelijat opettavat minulle jotain uutta, haastavat kehittämään toimintaa. Myös kansainvälinen työskentely eri partnerikorkeakoulujen kanssa kiehtoo."

Englanninkielisessä Nursing-koulutusohjelmassa 10 vuotta opettanut lehtori Marjo Palovaara on myös koko koulutusohjelman vastuuopettaja

Millainen koulutustausta sinulla on?

Valmistuin ensin sairaanhoitajaksi, sitten työskentelin seitsemän vuotta sairaanhoitajana leikkausosastolla Jyväskylässä ja Lontoossa. Terveystieteiden maisteriksi valmistuin vuonna 2002. Opettajankoulutuksen jälkeen tulin suoraan JAMKiin syksyllä 2003.

Mikä on mielekkäintä työssäsi?

Mielekkäintä ovat opiskelijat ja heidän kanssaan työskentely. Joka päivä opiskelijat opettavat minulle jotain uutta, haastavat kehittämään toimintaa. Mielekästä on myös itsenäisyys, voi pitkälti itse vaikuttaa siihen, kuinka asioita ja ajankohtia suunnittelee ja toteuttaa. Hyvä työtiimi kannustaa ja auttaa jaksamaan. Itseäni kiehtoo kansainvälinen työskentely eli eri partnerikorkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö opiskelijavaihdon, koulutuksen kehittämisen ja projektien parissa. Työhön liittyy matkustamista. Maailmalla on mahdollista oppia ymmärtämään eri maissa tehtävää koulutusta ja hoitotyötä.  

Entä haastavinta?

Haastavinta on kansainvälisten opiskelijoiden harjoitteluiden järjestäminen. Ryhmäkoko on aika suuri ja kaikille olisi löydettävä mielekäs harjoittelupaikka Keski-Suomen alueelta. Ohjaaminen vieraalla kielellä on haastavaa ja aikaa vievää, usein tulkkaamista vaativaa. Kielitaitohaasteeseen olemme pyrkineet vastaamaan lisäämällä opiskelijoille tarjottavaa suomen kielen opetusta huimasti, kolmesta opintopisteestä 24 opintopisteeseen.

Kuinka työsi on muuttunut kymmenen vuoden aikana?

Aluksi työskentelin pelkästään lehtorina,  nyt painopiste on vastuuopettajan hallinnollisissa tehtävissä. Kymmenen vuoden aikana kansainvälisten ryhmien koko on kasvanut 15 opiskelijasta 40 opiskelijaan. Vaikka harjoittelupaikkojen löytäminen silloin tällöin on hankalaa, on asia kehittynyt paljon viime vuosina. Monet harjoittelupaikat toivovat nykyisin kansainvälisiä opiskelijoita. 10 vuotta sitten minun tehtävääni vastuuopettajana ei ollut olemassa, nyt uskon sen olevan kovin tarpeellinen koko koulutusohjelman koordinoinnin kannalta.

Onko tunneilla tullut vastaan kommelluksia eri kulttuureiden kohdatessa?

Varsinaisista kommelluksista en tiedä, mutta kaikenlaisia haasteita, joita ei yksikulttuurisessa koulutuksessa ole, tulee vastaan. Opiskelijat tarvitsevat enemmän tukea opiskelemaan oppimisessa ja suomalaisen korkeakoulukulttuurin omaksumisessa. Hassu haaste on se, ettei aina tiedä mikä on opiskelijan etunimi ja mikä sukunimi. Opiskelijoilla on tosin sama haaste, hekään eivät tunnista meidän nimistä etu- ja sukunimeä.

Takaisin