jamk.fi
Ville Vanhala, Head Of Global Partnerships, Brella, San Fransisco

Piilaaksossa verkostoituminen on ykkösjuttu

"Mietin, että olisipa hienoa lähteä jenkkeihin, jotta saisi mahdollisuuden olla ympäröitynä sellaisilla ihmisillä, jotka ovat 10x parempia tarinankerronnassa kuin itse olin. Myynnin ja markkinoinnin tärkein osa-alue on juuri tarinankerronta ja me suomalaiset ollaan siinä yleisesti vähän huonoja. "

Pääsin Jamkiin sisään varasijalta vuonna 2006. Opintojen ohella tein noin 30 h töitä viikossa Jyväskylän Minimanissa ja pelasin JJK:ssa jalkapalloa. Paikallaan ei malttanut pysyä. Kun jalkapallo loppui loukkaantumisen vuoksi, niin maailma avautui.

Syksyllä 2010 valmistuin tradenomiksi ja olisin tuolloin saanut konsultin työpaikan Kuopiosta. Toinen mahdollisuus oli lähteä tekemään puhelinmyyntiä Espanjaan. Päätin, että haluan oppia espanjan kieltä, joten lähdin Barcelonaan. Olinhan ollut jo 2008 opiskelemassa Argentiinassa, joten pohjaakin oli vähän hankittuna.

Myin Espanjassa aluksi partahöylänteriä ja siitä ylenin sitten sähköhammasharjamyyntiin. Se oli melko hauskaa aikaa. Tämän jälkeen sain Barcelonassa pestin HP:lta.

Syksyllä 2011 oli aika palata takaisin Suomeen. Olisin saanut jatkaa HP:lla, mutta sain työtarjouksen Management Eventsiltä. Se oli silloin yksi Suomen parhaimmista paikoista työskennellä ja sen tiimoilta sinne hainkin töihin. Olin neljä vuotta töissä Management Eventsillä. Työt oli aika pitkälle myyntihommia ja pärjäsin melko hyvin.

Jossain vaiheessa tuli tunne, että olisi kiva vielä tehdä maisteriopinnot ulkomailla. Tein työharjoittelun JAMKin aikana Hollannissa ja sekin oli myyntihommia, joten myynnistä alkoi olla jonkinlainen kokemus. Mietin, että olisipa hienoa lähteä jenkkeihin, jotta saisi mahdollisuuden olla ympäröitynä sellaisilla ihmisillä, jotka ovat 10x parempia tarinankerronnassa kuin itse olin. Myynnin ja markkinoinnin tärkein osa-alue on juuri tarinankerronta ja me suomalaiset ollaan siinä yleisesti vähän huonoja.

Katselin muitakin vaihtoehtoja kuten Ruotsin opiskelupaikkoja. Suomi ei tullut kuuloonkaan, koska se akateeminen puoli ei ollut se tärkein asia minulle. Tärkein osa oli päästä rakentamaan lisää kansainvälistä verkostoa, ymmärtää eri kulttuureja ja kehittyä tarinankerronnassa. Löysinkin kansainvälisen koulun nimeltä Hult, jolla oli kampuksia Jenkeissä, Euroopassa, Kiinassa ja Dubaissa. He tarjosivat mielenkiintoista vuoden ohjelmaa ja koulu oli kansainvälisesti melko hyvin rankattu.

Haasteena oli vain se, että koulu maksoi 40000 dollaria ja eihän mulla ollut lähimaillakaan tuollaisia summia. Päätin kuitenkin hakea ja miettiä sitten hetkessä, miten tuon koulun rahoitan. Niinhän siinä kävi, että pääsin sisään! Se oli hieno hetki kyllä!

Jotta sain koulun maksettua, tein töitä kuin hullu ja yritin tienata mahdollisimman paljon rahaa. Jouduin ottamaan myös lainaa pankista, joka on tietenkin aina riski, mutta nyt oli viimeinen aika lähteä - ja kun ei vielä ollut perhettä niin riski koski vain ja ainoastaan minua.

Opiskelin 8 kk San Franciscossa, jonka jälkeen minulla loppui rahat tyystin kesken. Oli jo lähellä, että olisin palannut Suomeen kun lainailin vuokrarahoja kavereilta. Sitten kävi erittäin hyvä tuuri ja sain työpaikan Singaporesta. Lähdin tekemään neljä viimeistä kuukautta opinnoista Dubaihin, josta tein töitä Singaporeen. Näin sain koulun pakettiin ja samalla pystyin tienaamaan tarpeeksi rahaa, jotta pystyin palata takaisin Jenkkeihin omiin valmistujaisiini.

Kun valmistuin, sain suuren työtarjouksen Singaporesta. Olisin saanut allekirjoittamalla työsopimuksen maksettua kerralla kaikki opintolainani takaisin. Mietin tätä tarjousta ehkä tunnin ja sanoin EI. Vaikka minulla ei ollut mitään jenkeissä, ei tietoakaan töistä ja tilillä rahaa vain seuraavan kuun vuokranmaksun verran, intuitio sanoi, että mene sinne jenkkeihin. Viisumihan oli kokonaiseksi vuodeksi hankittuna opintojen johdosta.

Piilaakso ei ole maailman helpoin paikka löytää töitä! Hain satoihin paikkoihin ja siitä ei tullut yhtään mitään. Usko meinasi loppua. Tein töitä personal trainerina, jotta sain rahaa ruokaan. Juoksin joka ilta tapahtumissa, juttelin ihmisille ja verkostoiduin minkä kerkesin. Tuolla jenkeissä kun kaikki menee verkostojen kautta. Maailma siellä on hyvin erilainen verrattuna tänne meille Suomeen.

Siinä juostessa tapahtumissa huomasin, miten huonoja ne olivat laadullisesti. Silloin sanoin Brellan jätkille tänne Suomeen, että eikö tuotaisi tämä verkostoitumispalvelu tänne jenkkeihin. Jätkät sanoi, että on aivan liian aikaista, joten homma ei edennyt.

Jatkoin verkostoitumista ja asuin kavereiden kämpissä, missä milloinkin. Muutin kolmen kuukauden sisään kuusi kertaa ja lopulta myin kaikki huonekalut, jotta sain maksettua vuokran tasan vuosi sitten joulukuussa. Oltiin melko tiukoilla, mutta jotenkin sitä ei vain tullut luovutettua. Töitäkään ei oikein ollut.

Lopulta Brella sai Microsoftin asiakkaakseen täällä Suomessa ja näin ollen hekin rohkaistuivat ja sain luvan lähteä viemään yritystä jenkkeihin. Tehtävähän ei ole helppo. Piilaakso on maailman kilpailluin kenttä ja Brella pienenpieni firma Suomesta, jolla ei ollut siinä vaiheessa ainuttakaan kansainvälistä referenssiä.

Piti vain tehdä hurjasti töitä. En tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin töitä ja kävin salilla. Joskus päivät saattoivat olla helpostikin 15-16 tuntisia. Oli vaan pakko rakentaa verkostoa, koska muuten siellä ei saa aikaiseksi mitään. Alku oli tosi vaikea ja eihän se ole tietenkään vieläkään aivan helppoa. Eteenpäin ollaan kuitenkin menty valtavasti. Tänään meillä on asiakkaita yli 13 eri maassa ja usko on kova, että tästä tulee se seuraava iso juttu Suomesta. Homma on kuitenkin vasta alussa ja töitä pitää tehdä erittäin paljon. Onneksi kaikki on kuitenkin mahdollista, jos vain jaksaa uskoa itseensä ja tehdä kovasti töitä.

Asun siis vieläkin San Fraciscossa ja aikomus olisi jäädä sinne vielä pitkäksi aikaa. Maailma on tosin siinä mielessä hauska paikka, että sitä ei ikinä tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

Jos joku miettii, että lähtisikö ulkomaille opiskelemaan tai töihin, niin voin kyllä sydämellisesti suositella. Opit ihan mielettömän paljon ja opit myös arvostamaan sellaisia juttuja Suomesta, joille tullaan ajan kanssa sokeaksi. Meillä on tietenkin pimeää, mutta muuten asiat on melkolailla erittäin hyvin.

Maailma on loppujen lopuksi mielettömän pieni ja muuttuu pienemmäksi vuosi vuodelta. Sitä useasti miettii maailmalle lähtiessä, että pärjääkö sitä ja mites ne kaverit ja perhe jos lähtee ulkomaille. Muutoshan on aina hieman pelottava asia ja se on normaalia. Positiivinen asia on se, että kun tulet takaisin niin mikään ei ole muuttunut ja kaikki jatkuu siitä mihin asiat viimeksi jäivät. Toinen positiivinen asia on se, että ihmiset on samanlaisia ihan sama minne menet. Ne vain joskus ajattelevat asioista eri tavalla ja se pitää ymmärtää. Ja takaan sen että ihan sama mikä olet ja mistä tulet niin pärjäät aivan varmasti. Luotat vain itseesi ja homma toimii. 

Teksti: Ville Vanhala, Brella oy, Master of Business Administration

Lue lisää tradenomikoulutuksesta 

Takaisin