Erityisen tuen laatu

Oppilaitoksen sitoutuminen inklusiivisuuteen luo perustan laadukkaan erityisen tuen toteuttamiselle. 

Inklusiivisuus näkyy oppilaitoksen arvoissa ja strategioissa sekä arjen toimintakulttuurissa. Inkluusio ei ole vain linjaus paperilla, vaan elävää vuoropuhelua arvoista – jatkuvaa oppimista, yhdessä ajattelua ja kasvua kohti yhä yhdenvertaisempaa oppilaitosta ja yhteiskuntaa. Opiskelijoille inklusiivinen oppilaitos toimii mahdollisuutena demokratiakasvatukseen, jolloin opiskelijat oppivat elämään moninaisuudessa ja kunnioittamaan toisiaan. 

Inklusiivisen toiminnan perusarvoja ovat yhdenvertaisuus, osallisuus ja moninaisuuden arvostaminen. Käytännössä tämä näkyy ihmisarvon kunnioittamisessa, toisten arvostamisena, kunnioittavana ja myötätuntoisena kohtaamisena sekä yhteisöllisyyden rakentamisena. Näitä arvoja tulee sekä henkilökunnan, opiskelijoiden että muiden sidosryhmien kunnioittaa ja pyrkiä toteuttamaan osana arjen toimintaa.  

Inklusiivinen toimintakulttuuri rakentuu johdon pitkäjänteisestä työstä ja esimerkistä: se näkyy yhtä lailla oppilaitoksen strategiassa ja arjen käytännöissä. Strategisella tasolla sitoutuminen näkyy esimerkiksi siinä, että erityisopettajiin ja erityiseen tukeen varataan riittävästi resursseja. 

Arjen tasolla inklusiivisuus konkretisoituu opetushenkilöstön ja opiskelijoiden osallistamisessa tukitoimien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Oppimisympäristöt on muotoiltu saavutettaviksi, pedagogiikka on inklusiivista, kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallisuuteen. Riittävää tukea tarjotaan niille opiskelijoille, jotka sitä tarvitsevat.  

Inklusiivisuus ei ole vain arvoja ja strategioita, vaan konkreettista pedagogiikkaa, joustavuutta ja yhteisöllistä toimintaa. Se edellyttää koko henkilöstön osaamista, jatkuvaa arviointia ja yhteistä kehittämistä. Inklusiivinen oppilaitos on paikka, jossa jokainen oppija tulee kuulluksi, voi osallistua yhdenvertaisesti ja tuntee olevansa osa yhteisöä.

Erityisen tuen prosessissa kuvataan, miten erityisen tuen tarve tunnistetaan ja tuesta päätetään, miten tuki järjestetään ja kuinka sen vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti. Prosessikuvaus kytkeytyy myös muihin oppilaitoksen toimintamalleihin, kuten huoliprosessiin ja opiskeluhuollon prosesseihin, muodostaen yhtenäisen ja toimivan tukirakenteen. 

Erityisen tuen prosessi ammatillisessa koulutuksessa tarkoittaa suunnitelmallista ja vaiheittaista toimintamallia, jonka avulla opiskelijan tuen tarve tunnistetaan, tuki järjestetään ja sen toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan. Prosessikuvaus kytkeytyy myös muihin oppilaitoksen toimintamalleihin, kuten huoliprosessiin ja opiskeluhuollon prosesseihin, muodostaen yhtenäisen ja toimivan tukirakenteen. 

Prosessikuvausta laadittaessa on tärkeää määritellä, kenen näkökulmasta kuvaus tehdään ja kenelle se on suunnattu. Sisällön tulee palvella kohderyhmän tarpeita ja käytännön toimintaa. Tarvittaessa voidaan laatia erilliset kuvaukset oppilaitoksen johdolle, opetushenkilöstölle sekä opiskelijoille ja huoltajille, jotta jokainen ryhmä saa selkeän ja tarkoituksenmukaisen kokonaiskuvan prosessin kulusta. 

Erityisen tuen prosessia kuvattaessa on olennaista tunnistaa, mitkä käytännöt toteutuvat yhdenmukaisesti eri toimipisteissä ja koulutusaloilla, ja missä voi esiintyä perusteltuja eroja. Prosessikuvaus auttaa hahmottamaan tuen rakenteita ja varmistamaan niiden johdonmukaisen toteutumisen. 

Yhteydet oppilaitoksen muihin prosesseihin, kuten ohjaukseen ja opiskelijahuoltoon, tulee määritellä selkeästi ja johdonmukaisesti. Osa erityisen tuen prosesseista ulottuu oppilaitoksen ulkopuolelle ja edellyttää yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi opiskelijavalintaan liittyvät prosessit, tiedonsiirto eri koulutusasteiden välillä sekä työllistymisen tukeminen. Näiden prosessien kuvaaminen selkeyttää vastuita ja vahvistaa yhteistoimintaa eri tahojen välillä. 

Prosessikuvauksessa esitetään toimenpiteet ja käytettävät välineet selkeästi: kuka vastaa mistäkin tehtävästä, miten asiat dokumentoidaan ja missä ne todennetaan. Kuvauksessa on tärkeää määritellä prosessin päävastuuhenkilö sekä eri toimijoiden roolit ja vastuut. 

Erityisen tuen prosessin kehittäminen edellyttää sekä opiskelijoiden että henkilöstön aktiivista osallisuutta. Opiskelijoiden näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia on tärkeää kuunnella, sillä he ovat oman oppimisensa asiantuntijoita. 

Prosessi on selkeä, kun johto ja henkilöstö jakavat yhteisen ymmärryksen sen rakenteista ja toteutuksesta. Tämä syntyy avoimen keskustelun ja prosessin läpinäkyvyyden kautta. Koulutuksen järjestäjä on vastuussa siitä, että prosessit ovat sekä henkilöstön, opiskelijoiden että oppivelvollisten kohdalla huoltajien tiedossa.  

Prosessikuvauksen toimivuutta arvioidaan säännöllisesti henkilöstön kanssa, ja sen noudattamista seurataan osana arjen toimintaa. Prosessia kehitetään jatkuvasti saadun palautteen ja havaintojen perusteella.  

Erityisen tuen laadukas toteutus edellyttää, että koulutuksen järjestäjä pystyy rekrytoimaan osaavia ammattilaisia ja sijoittamaan heidät tarkoituksenmukaisiin tehtäviin. Johto vastaa erityisopetuksen henkilöstön riittävyydestä, tuen prosessien toimivuudesta sekä lainsäädännön velvoitteiden huomioimisesta arjen toiminnassa. Koulutuksen järjestäjä edistää henkilöstön jatkuvaa ammatillista kehittymistä kehittämällä osaamista erityispedagogiikan sekä moniammatillisen yhteistyön alueilla. 

Koko opetus- ja ohjaushenkilöstöllä on perusosaaminen erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohtaamisessa ja tukemisessa. Jokaisen opetus- ja ohjaushenkilöstön jäsenen on tärkeää ymmärtää oma roolinsa opiskelijan tukemisessa ja tukitoimien käytännön toteuttamisessa. Henkilöstö tuntee erityisopettajan tehtävät oppilaitoksessa ja osaa tarvittaessa hakea tukea erityispedagogisiin kysymyksiin.  

Erityisopettajalla on selkeä työnkuva ja vastuualueet. Hän vastaa tuen tarpeen arvioinnista, erityisen tuen suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta. Erityisopettaja tuntee oman roolinsa tuen antajana ja moniammatillisessa yhteistyössä. Hän tukee ja konsultoi muuta opetus- ja ohjaushenkilöstöä erityispedagogisissa kysymyksissä.  

Työpaikkaohjaajien perehdyttämisessä huomioidaan erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeet ja heidän tukemisensa työelämässä. Perehdyttämisestä vastaa opettaja ja tarvittaessa siihen voi osallistua erityisopettaja tai muu oppilaitoksen opetushenkilöstö. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikaisia tukitoimia seurataan ja tarvittaessa reagoidaan muutostarpeeseen. 

Erityisellä tuella tarkoitetaan yksilöllisiä pedagogisia, ohjauksellisia ja rakenteellisia ratkaisuja, joiden avulla opiskelija saavuttaa tutkinnon perusteiden mukaiset osaamistavoitteet tai hänelle asetetut mukautetut tavoitteet. Tukea tarjotaan yhdenvertaisin kriteerein.  

Erityisopettaja vastaa erityisen tuen tarpeen arvioinnista ja tukitoimien suunnittelusta. Oppivelvollisten opiskelijoiden kohdalla huomioidaan huoltajien näkemykset. Opiskelijaa rohkaistaan kertomaan omasta oppimisestaan ja tuen tarpeistaan. Tukitoimet suunnitellaan yhteistyössä opiskelijan ja opettajan sekä tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Tarvittaessa tukitoimien suunnitteluun voi osallistua huoltajien lisäksi muita tahoja monialaisesta verkostosta. Sovitut tukitoimet kirjataan opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS) ja varmistetaan opetus- ja ohjaushenkilöstön tietoisuus tukitoimista. 

Erityisopettaja toimii erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimisprosessin tukijana. Tuki voi toteutua esimerkiksi yksilöohjauksena, pienryhmätyöskentelynä, oppimateriaalien tai oppimisympäristöjen muokkaamisena tai opiskelustrategioiden opettamisena. Erityisopettaja tukee opiskelijaa tarvittaessa myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana.  

Opiskelijan saamaa tukea ja sen vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti. Tukitoimia muutetaan tarvittaessa opiskelijan tilanteen ja tutkinnon osan vaatimusten mukaan. Mikäli erityisen tuen tarvetta ei enää ole, tehdään päätös sen lopettamisesta.   

Erityinen tuki on osa oppilaitoksen yhteistä vastuuta ja yhdenvertaisuuden toteuttamista. Tuen järjestäminen perustuu pedagogiseen harkintaan, lainsäädäntöön ja tutkinnon perusteiden vaatimuksiin. Tuen tulee olla joustavaa, oikea‑aikaista ja opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin mitoittuvaa. Opiskelija on aktiivinen toimija omassa oppimisprosessissaan.    

Erityisen tuen laadun arviointi on systemaattista ja tavoitteellista toimintaa, jonka avulla varmistetaan, että opiskelijat saavat tarpeidensa mukaista tukea opinnoissaan. Laadun arviointi on koko oppilaitoksen yhteinen tehtävä, joka edellyttää kaikkien toimijoiden sitoutumista. Arvioinnin keskeinen tavoite on tuoda kehittämiskohteet näkyväksi ja tukea oppilaitoksen kykyä vastata muuttuviin tarpeisiin. 

Johto integroi laadun arvioinnin osaksi strategista johtamista. Tämä tarkoittaa resurssien kohdentamista, tavoitteiden asettamista ja arviointitulosten hyödyntämistä kehittämisessä. 

Laadun arvioinnille on selkeä prosessi ja työnjako. Prosessissa määritellään tavoitteet, aikataulu, toteutustavat, mittarit ja vastuunjako. On tärkeää sitouttaa mukaan koko henkilöstö ja opiskelijat. 

Erityisen tuen laatua voidaan arvioida määrällisillä ja laadullisilla indikaattoreilla ja mittareilla. Indikaattorit tarjoavat suuntaa antavaa tietoa ilmiöistä ja niiden muutoksista. Mittarit ovat tarkemmin määriteltyjä ja sidottuja tavoitteisiin. Ne voivat perustua esimerkiksi opiskelijahallintojärjestelmän, oppimisalustan, palautekyselyiden tai Karvin tuottamaan tietoon. Tiedon avulla voidaan seurata toiminnan muutoksia, suunnitella kehittämistoimia ja ennakoida tulevia tarpeita.

Laadullinen ja määrällinen arviointi täydentävät toisiaan. Esimerkiksi opiskelijan kokemus tuen riittävyydestä voidaan peilata hänen opintosuorituksiinsa. Menetelmien yhdistäminen, kuten palautekeskustelut kyselylomakkeiden rinnalla, syventävät saatua tietoa.

Laadun arviointi ei ole yksittäinen toimenpide, vaan jatkuva kehittämisen sykli. Laadun arvioinnin tulosten perusteella tehdään konkreettisia toimenpiteitä, joiden vaikuttavuutta arvioidaan seuraavalla kierroksella. Tulokset käsitellään avoimesti ja toimijoille avataan, millaisia kehittämistoimia niiden perusteella on tehty.

Vertaisarviointikriteeristön avulla koulutuksen järjestäjä voi arvioida erityisen tuen järjestämisen prosessia strategisista linjauksista ja tavoitteen asettelusta toteutuksen, seurantaan ja systemaattiseen parantamiseen.  

Vertaisarvioinnissa ulkoiset vertaisarvioivat arvioivat kohdeorganisaation erityisen tuen järjestämistä arviointikriteeristön perusteella. Vertaisarviointi tukee oppilaitoksen toiminnan kehittämistä, laadunhallintaa ja jatkuvaa parantamista.  

Vertaisarviointikriteeristöä voi käyttää myös koulutuksen järjestäjän tekemään itsearviointiin.  

Vertaisarvioinnin kriteeristö sekä sen käyttöä tukeva käsikirja ilmestyy kevään 2026 aikana.  

Lisätietoja:  

Janne Hietanummi (etunimi.sukunimi@vaao.fi) tai Minna Seppälä (etunimi.sukunimi@tuni.fi). 

Itsearviointi-työkalun avulla ammatillisten oppilaitosten henkilöstö voi arvioida oppilaitoksen inklusiivista toimintaa, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Työkalu auttaa tunnistamaan vahvuuksia ja kehittämiskohteita inklusiivisuuden, saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden osalta. Työkalu voi toimia keskustelun ja reflektion välineenä opettajille, ohjaajille ja muulle henkilöstölle. Sen avulla voidaan lisätä tietoisuutta esteettömyydestä, moninaisuudesta ja syrjimättömyydestä. 

Lisätietoja: Irmeli Lignell (etunimi.sukunimi@hamk.fi), Hämeen ammattikorkeakoulu. 

Työkalun avulla ammatillisen koulutuksen opettaja tai ohjaaja voi arvioida omaa oppimisen tuen osaamistaan. Opetus- ja ohjaushenkilöstö voi käyttää itsearviointia oman osaamisen kehittämisen tukena. Oppilaitostasolla sitä voidaan käyttää arvioitaessa opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamista ja koulutus- tai konsultaatiotarpeita.  

Lisätietoja: Päivi Tanner (etunimi.sukunimi@spesia.fi), Ammattiopisto Spesia.

Kyselyn avulla voidaan arvioida erityisen tukea saavan opiskelijan kokemusta saamastaan tuesta ja sen vaikuttavuudesta. Kysely voidaan toteuttaa yksittäisenä kertakyselynä tai esimerkiksi puolivuosittain, jolloin tuloksia voidaan hyödyntää erityisen tuen vaikuttavuuden arvioinnissa. 

Lisätietoja: Anne Manninen (etunimi.sukunimi@salpaus.fi), Koulutuskeskus Salpaus

Määrällisen seurannan avulla voidaan arvioida erityisen tuen prosessien toteutumista, asiakastyytyväisyyttä (opiskelijat ja mm. huoltajat), vaikutuksia/vaikuttavuutta. Määrällistä seurantaa voivat organisaation toimintatavoista riippuen toteuttaa opetus- ja ohjaushenkilöstö, prosesseista ja suunnittelusta vastaavat, johto, laadunhallinnasta vastaavat. Määrällisessä seurannassa tieto viedään raporteille, jotka ovat asianosaisten saatavilla. Näin voidaan seurata ja havainnoida tavoitteiden toteutumisen ja trendien muutosta sekä äkillisiä ja merkittäviä muutoksia sekä toimintaympäristön muutoksia. Tiedon kohdistaminen erityiseen tukeen edellyttää suodatinten rakentamista. 

Lisätietoja: Janne Hietanummi (etunimi.sukunimi@vaao.fi)