Tälle sivulle on koottu tietoa ja kokemuksia liikunta- ja elintapaohjauksen palvelupolun rakentamisesta osana opetus- ja kasvatusalan henkilöstön työkyvyn edistämishanketta. Tarkoituksena on kannustaa hyödyntämään kunnallista liikuntaneuvontaa tai hyvinvointialueen elintapaohjausta kaupungin, kunnan tai hyvinvointialueen oman henkilöstön työkyvyn tukikeinona. Koonti on suunnattu kaikille toimintamallin rakentamisesta kiinnostuneille.
Työikäinen väestö tarvitsee uudenlaisia ennaltaehkäiseviä terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluita pysyäkseen työkykyisenä. Liikunta- ja elintapaohjauksella on paljon potentiaalia edistää erityisesti niiden työntekijöiden työkykyä, joilla on jaksamisen kanssa haasteita, ja jotka eivät liiku arjessaan terveyden ja toimintakyvyn kannalta riittävästi. He tarvitsevat muutokseen yleensä pidempiaikaista tukea.
Terveelliset elintavat tukevat yksilön terveyttä ja toimintakykyä, jotka ovat työkyvyn sekä työssä jaksamisen perusta. Terveellisillä elintavoilla voidaan ennaltaehkäistä monia kroonisia kansansairauksia, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat merkittävän osan sairaspoissaoloista sekä työkyvyttömyyseläkkeistä Suomessa.
Riittävä liikkuminen auttaa kestämään työn kuormitusta ja lieventää työperäisestä stressistä johtuvia psyykkisiä sekä fyysisiä oireita. Lisäksi riittävän liikkumisen ja monipuolisen ravitsemuksen on todettu olevan yhteydessä parempaan työn tuottavuuteen.
Työ- ja toimintakykyä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstölle (Vape)-hankkeessa hyödynnettiin liikunta- ja elintapaohjausta työkyvyn ja työssä jaksamisen tukikeinona. Kohdekaupunkeihin rakennettiin liikunta- ja elintapaohjauksen palvelupolku, jonka keskiössä on työterveyshuollon ja kaupungin liikuntaneuvonnan tai hyvinvointialueen elintapaohjauksen välinen yhteistyö.
Kaikissa kohdekaupungeissa järjestetään yksilöllistä liikuntaneuvontaa tai elintapaohjausta julkisena palveluna erilaisille kohderyhmille. Jyväskylässä, Raisiossa ja Keuruulla liikuntaneuvonnasta vastaa kaupungin liikuntatoimi ja Mikkelissä elintapaohjausta tarjoaa Etelä-Savon Hyvinvointialue. Niinpä liikunta- ja elintapaohjauksen palvelupolku voitiin rakentaa olemassa olevia palveluja hyödyntämällä. Palvelupolkua hahmoteltiin yhteistyössä kaupunkien liikuntaneuvonnan ja Etelä-Savon hyvinvointialueen elintapaohjauksen kanssa.
Palvelupolun rakentamisen tavoitteena on, että tulevaisuudessa liikunta- ja elintapaohjaus tunnistetaan ja koetaan työkykyä sekä työssä jaksamista tukevana henkilöstöetuna. Jotta tämä voitaisiin saavuttaa, työterveyshuollon sekä liikunta- ja elintapaohjauksen välillä täytyy olla toimiva prosessi.
- Essi Nirhamo, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likes
Lue lisääTyöterveyshuolto kohtaa paljon niitä työntekijöitä, joiden työkykyä voitaisiin edistää tehokkaasti liikunta- ja elintapaohjauksella. Tavoitteena oli kehittää sujuva toimintamalli, jossa työterveyshuolto tunnistaa liikuntaneuvonnasta tai elintapaohjauksesta hyötyvän työntekijän, ottaa liikkumisen ja elintavat puheeksi ja lopulta ohjaa tämän liikuntaneuvontaan tai elintapaohjaukseen.
Työterveyshuollon ja liikuntaneuvonnan/elintapaohjauksen välisestä palvelupolusta hahmoteltiin prosessikuvaus, jossa on huomioitu palvelupolun sujuvuuden kannalta keskeiset osa-alueet. Sen on tarkoitus toimia työterveyshuollon sekä liikuntaneuvonnan/elintapaohjauksen käytännön työn tukena.
Rakennettaessa henkilöstön liikunta- ja elintapaohjauksen palvelupolkua kannattaa huomioida ainakin seuraavat seikat:
Jotta toimintamallista saadaan sujuva ja sitä pystytään jatkuvasti kehittämään, on tärkeää sopia yhteyshenkilöt liikuntaneuvonnan ja työterveyshuollon välille. Yhteyshenkilöiden tulee voida olla yhteydessä toisiinsa säännöllisesti ja matalla kynnyksellä.
Erityisesti toimintaa käynnistellessä on tärkeää pyrkiä järjestämään säännöllisesti liikunta- ja elintapaohjauksen ja työterveyshuollon yhteisiä tapaamisia, joissa liikunta- ja elintapaohjauksen prosessi kuvataan työterveyshuollon henkilöstölle ja perehdytään koko toimintamallin sisältöön ja ohjeisiin. Jotta työterveyshuollon on mahdollista tunnistaa liikunta- ja elintapaohjauksesta hyötyvä asiakas ja ohjata hänet sinne, tulisi työterveyshuollossa olla selkeä kuva liikunta- ja elintapaohjauksesta palveluna sekä tiedossa selkeät toimintaohjeet.
Lisäksi olisi tärkeää tehdä yhteistyötä myös organisaation (kunta, kaupunki, hyvinvointialue) henkilöstöhallinnon kanssa, joka vastaa henkilöstön työkyvyn edistämiseen liittyvistä kustannuksista ja neuvottelee työterveyshuollon sopimuksesta. Parhaassa tapauksessa toimintamalli kirjataan työterveyshuollon sopimukseen, työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan sekä organisaation työhyvinvointisuunnitelmaan. Toiminnan käynnistäminen, sen kehittäminen ja laadun varmistaminen on todennäköisempää ja sujuvampaa silloin, kun toimintamalli on kirjattu strategisiin ohjeistuksiin.
Työterveyshuollolla on runsaasti osaamista ja kykyä arvioida, soveltuuko asiakas liikunta- ja elintapaohjaukseen. On tärkeää määritellä tietyt kriteerit, joiden avulla liikunta- ja elintapaohjausta tarjotaan työterveyshuollossa juuri niille, jotka palvelulla halutaan tavoittaa ja joiden työkykyä sen uskotaan eniten tukevan. Määritetyt kriteerit helpottavat työterveyshuollon työtä asiakkaan tunnistamisessa ja ohjaamisessa.
Kohderyhmän kriteerejä voivat olla esimerkiksi terveyden kannalta riittämätön liikkuminen, riski tyypin 2 diabetekseen/diagnosoitu tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonitautien riski, lievät mielenterveyden haasteet tai riski heikentyneeseen työkykyyn/heikentynyt työkyky. Kohderyhmän määrittämisessä voidaan pohtia myös organisaatiokohtaisia tarpeita.
Toimivan prosessin kannalta on keskeistä sopia, miten työterveyshuollosta lähetetään asiakkaita liikunta- ja elintapaohjaukseen. Mitä selkeämpi lähettämisen käytäntö on, sitä todennäköisemmin työterveyshuollon ammattihenkilöt lähettävät asiakkaita liikunta- ja elintapaohjaukseen.
Sähköisen lähetteen kirjoittaminen potilastietojärjestelmää hyödyntäen ei ole mahdollista, koska työterveyshuollon potilastietojärjestelmät eroavat niistä, jotka kuntien ja hyvinvointialueiden liikuntaneuvonnassa ja elintapaohjauksessa on käytössä. Työterveyshuolto voi kuitenkin toimittaa lähetteen liikunta- ja elintapaohjaukseen esimerkiksi salattuna sähköpostina. Työterveyshuollon ammattilainen ja asiakas voivat myös olla yhteydessä puhelimitse liikunta- ja elintapaohjaukseen vastaanoton aikana.
Vaihtoehtoisesti työterveyshuolto voi antaa liikunta- ja elintapaohjauksen yhteystiedot asiakkaalle ja ohjeistaa tätä olemaan myöhemmin itse yhteydessä aikaa varatakseen. ”Väliinputoamista” tapahtuu kuitenkin oletettavasti vähemmän silloin, kun vastuu yhteydenotosta ei jää yksin asiakkaalle. Joka tapauksessa keskeistä on se, että lähettämisen tapa on selkeä ja kaikkien tiedossa niin työterveyshuollossa kuin liikunta- ja elintapaohjauksessa.
Tärkeää on myös ymmärtää, että työterveyshuollon toimenpiteet ja liikunta- ja elintapaohjaus eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä ja tukevia prosesseja. Työterveyshuollon ammattilaiset arvioivat ja pohtivat yhdessä asiakkaan kanssa tämän psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja ja miettivät hoito- tai kuntoutuskokonaisuuden niihin sopivaksi. On varmasti tilanteita, joissa työterveyshuollon toimenpiteet ovat tarpeen akuutin tilanteen helpottamiseksi ja liikunta- ja elintapaohjausta mietitään myöhemmin, kun asiakkaan fyysiset tai psyykkiset voimavarat ovat hieman ehtyneet. Vaihtoehtoisesti työterveyshuollon toimenpiteitä, kuten lääkäri-, psykologi- tai fysioterapiakäyntejä voi olla liikunta- ja elintapaohjausprosessin kanssa samanaikaisesti.
Palvelupolun sujuvuuden kannalta on tärkeää, että tieto kulkee jouhevasti työterveyshuollon ja liikunta- ja elintapaohjauksen välillä. Vaikka työterveyshuollolla ja liikunta- ja elintapaohjauksella ei ole yhteistä potilastietojärjestelmää, on keskinäinen tiedonkulku varmistettava. Liikunta- ja elintapaohjauksessa tulee olla tiedossa työterveyshuollon yhteyshenkilö, johon voi myös kesken liikunta- ja elintapaohjausprosessin olla yhteydessä, jos asiakkaan tilanne sitä vaatii.
Työterveyshuollon tulisi kirjata liikunta- ja elintapaohjaukseen ohjaaminen aina asiakkaan henkilökohtaiseen terveyssuunnitelmaan omassa potilastietojärjestelmässään. Sen lisäksi, että terveydenhuollossa on ylipäätään keskeistä kirjata kaikki tehdyt toimenpiteet ja hoidon jatkosuunnitelma, kirjaukset auttavat myös asiakkaan seurannassa. Kun asiakas on myöhemmin yhteydessä työterveyshuoltoon, aiempi tieto liikunta- ja elintapaohjaukseen lähettämisestä muistuttaa kysymään asiakkaan kuulumisia liikunta- ja elintapaohjauksesta.
Myös liikunta- ja elintapaohjauksessa asiakkaan tietojen, tapaamisten sisältöjen ja tehtyjen toimenpiteiden kirjaaminen on tärkeässä roolissa. Työterveyshuollon tulisi saada lopuksi yhteenveto asiakkaan liikunta- ja elintapaohjauksen prosessin etenemisestä ja sujumisesta. Yhteenveto voidaan liittää osaksi asiakkaan terveyssuunnitelmaa työterveyshuollossa.
Yhteenvedon lähettämiseen voidaan hyödyntää esimerkiksi salattua sähköpostia. Jos liikunta- ja elintapaohjauksessa on käytössä potilastietojärjestelmä, josta tiedot siirtyvät asiakkaan omakantaan, on työterveyshuollon mahdollista nähdä yhteenveto myös Kanta-palvelun kautta. Kaikkeen asiakkaan tiedon siirtymiseen ja säilyttämiseen tarvitaan kuitenkin asiakkaan allekirjoitettu suostumus, mikä kannattaa pyytää jo ennen liikunta- ja elintapaohjausprosessin alkua.
Seurannan avulla saadaan tärkeää tietoa prosessin toimivuudesta, asiakkaan edistymisestä omissa tavoitteissaan sekä elintapamuutoksen pysyvyydestä. Seurannan avulla myös kannustetaan asiakasta elintapamuutoksessa, sillä tieto mittausten ja kyselyiden toistuvuudesta voi motivoida asiakasta muutokseen. Seurannan avulla pystytään myös tukemaan asiakasta varsinaisen ohjauksen jälkeen ja tunnistamaan mahdolliset terveyden ja työkyvyn jatkotuen tarpeet.
Parhaimmassa tapauksessa kaikki liikunta- ja elintapaohjauksen alussa tehdyt mittaukset ja kyselyt pystytään toistamaan ohjausprosessin loppuessa sekä joitain kuukausia ohjausprosessin loppumisen jälkeen. Toiminnan sujuvuuden kannalta tärkeää on sopia työterveyshuollon ja liikunta- ja elintapaohjauksen roolit seurannan toteuttamisessa.
Liikunta- ja elintapaohjauksen on luonnollista toistaa ne mittaukset ja kyselyt, joita se on hyödyntänyt ohjauksen alkaessa. Tämän lisäksi on kuitenkin pohdittava, onko asiakkaalle tarpeen varata soitto- tai käyntiaikaa myös työterveyshuoltoon. Jos asiakkaalle on tehty ennen liikunta- ja elintapaohjausprosessin alkua esimerkiksi veren rasva- ja sokeriarvojen mittauksia, antaisi näiden mittausten toistaminen arvokasta tietoa asiakkaan edistymisestä ja liikunta- ja elintapaohjauksen vaikutuksista terveyteen. Lisäksi työterveyshuollon on mahdollista tarkastella asiakkaan työkyvyn tilannetta kokonaisvaltaisesti ja rakentaa asiakkaan kanssa jatkosuunnitelma työkyvyn tukemiseksi.
Liikunta- ja elintapaohjauksen prosessin toteutumista sekä vaikutuksia on tärkeää arvioida niin ohjauksen toteuttajan, asiakkaan, työterveyshuollon kuin työnantajankin kannalta. Prosessin toteutumisen ja vaikutusten arviointi antaa tietoa ohjausprosessin toimivuudesta ja siitä, päästäänkö toivottuihin lopputuloksiin. Prosessin toteutumista arvioidaan tilastoimalla esimerkiksi asiakasmääriä sekä ohjauskäyntejä ja niiden sisältöä. Vaikutuksia taas todennetaan liikkumiseen ja terveyteen liittyvien kysymysten ja mittausten avulla ennen ja jälkeen liikunta- ja elintapaohjausprosessin.
Työterveyshuollossa tehtävät mittaukset riippuvat paljon asiakkaiden yksilöllisistä tarpeista ja terveydentilasta sekä työterveyshuollon sopimuksesta. Tärkeää onkin, että työterveyshuolto sekä liikunta- ja elintapaohjauksen toteuttaja sopivat mittauskokonaisuudesta sekä siitä, mitkä mittaukset toteutetaan työterveyshuollossa ja mitkä liikunta- ja elintapaohjauksessa.
Jokaisen liikunta- ja elintapaohjaukseen ohjattavan asiakkaan kohdalla olisi tärkeää arvioida koettua työkykyä, koska sen edistäminen on liikunta- ja elintapaohjauksen yksi keskeinen tavoite. Muita mittareita voivat olla esimerkiksi koettu terveys, koettu fyysinen toimintakyky, koettu henkinen hyvinvointi sekä liikkumisen ja paikallaanolon määrä. Tämän lisäksi työterveyshuollon tekemät veren sokeri- ja rasva-arvomittaukset voisivat tuoda tärkeää lisätietoa yksilön terveydestä ja liikunta- ja elintapaohjauksen vaikutuksista. Yksilöllisesti voidaan harkita myös painon tai vyötärönympäryksen hyödyntämistä mittareina. Työnantajalle tärkeää tietoa sen sijaan antavat erityisesti liikunta- ja elintapaohjaukseen ohjautuneiden määrä sekä vaikutukset työkykyyn ja sairaspoissaoloihin.
Jotta liikunta- ja elintapaohjausta voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti henkilöstön työkyvyn tukikeinona, työntekijöiden tulee olla mahdollista hakeutua liikunta- ja elintapaohjaukseen myös oma-aloitteisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä saa tiedon liikunta- ja elintapaohjauksesta muualta kuin työterveyshuollosta ja on itse suoraan yhteydessä liikunta- ja elintapaohjaukseen.
Tiedonkulun kanavia voivat olla kaikki mahdolliset organisaation sisäisen viestinnän kanavat, henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämispäivät tai koulutukset sekä esihenkilöiden koulutus- tai muut tapaamiset. Ainakin intrassa liikunta- ja elintapaohjauksen keskeiset tiedot tulisi olla muiden työhyvinvointia ja työkykyä edistävien palveluiden yhteydessä: Kelle palvelu on tarkoitettu, minkälaisesta prosessista on kyse ja mihin ottaa yhteyttä.
Henkilöstölle suunnattu liikunta- ja elintapaohjaus on kokonaisvaltaista terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä tukeva henkilöstöetu. Taloudelliset liikuntaetuudet tavoittavat parhaiten ne henkilöstön jäsenet, jotka liikkuvat jo muutenkin terveytensä kannalta riittävästi. Ne työntekijät, joiden työkykyä voitaisiin eniten tukea liikkumisen lisäämisellä, jättävät edut usein kokonaan hyödyntämättä. Tarvitaan siis uudenlaisia keinoja tai etuja, joilla voidaan tukea juuri niitä työntekijöitä, jotka eivät liiku terveytensä kannalta riittävästi.
Henkilöstön liikunta- ja elintapaohjaus on myös merkittävä rekrytointivaltti. Organisaatio, joka panostaa monipuolisesti henkilöstönsä työkykyyn ja hyvinvointiin on houkutteleva työnantaja, koska se arvostaa työntekijöitään.
Itkonen, H., Lehtonen, K. & Aarresola, O. 2018. Tutkimuskatsaus liikuntapoliittisen selonteon tausta-aineistoksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:6.
Jensen, M. D., Ryan, D. H., Apovian, C. M., Ard, J. D., Comuzzie, A. G., Donato, K. A., Hu, F. B., Hubbard, V. S., Jakicic, J. M., Kushner, R. F., Loria, C. M., Millen, B. E., Nonas, C. A., Pi-Sunyer, F. X., Stevens, J., Stevens, V. J., Wadden, T. A., Wolfe, B. M., & Yanovski, S. Z. 2014. 2013 AHA/ACC/TOS Guideline for the Management of Overweight and Obesity in Adults: A Report of the American College of Cardiology/American Heart Association Task Force on Practice Guidelines and The Obesity Society. Journal of the American College of Cardiology, 63(25, Part B), 2985–3023.
Kangasniemi, A. & Kauravaara, K. 2016. Kohti muutosta - Arvo- ja hyväksyntäpohjainen lähestymistapa liikunnan ja terveyden edistämisessä. 2. painos. Vantaa: Liikunta- ja hyvinvointiakatemia oy.
Kivimäki, S., Tuunanen, K. & Kukko, T. 2023. Työikäisten liikuntaneuvonnan tila 2022. Liikkuva aikuinen –ohjelma, Likes. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset. 2021. Liikkuva aikuinen -ohjelma.
Nirhamo, E., Kivimäki, S., Onatsu, T., Suutari, A. & Juuma, M. 2022. Liikkumisen edistäminen työterveyshuollossa. Liikkuva aikuinen –ohjelma, Likes, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2022. Elintapaohjauksen tarkistuslista – työkalu elintapaohjauksen yhdyspintapalvelujen suunnitteluun ja valmisteluun. Kansanterveyden neuvottelukunta, Rakenteet ja menetelmät -jaosto/ Elintapaohjauksen työryhmä.
Valtioneuvosto. 2018. Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta.