Projekti

KoKemus - Koulutuspalveluiden ekosysteemin kehittäminen fysiologisen mittaustiedon ja älykkäiden järjestelmien avulla

Rahoitusohjelma

Lyhenne
KoKemus
Projektityyppi
Kehittämisprojekti
Vahvuusala
Monialainen kuntoutus
Toteutusaika
1.8.2019 - 30.6.2022
Yksikkö
Hyvinvointi
Rahoitusohjelma
Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR)
Projektin kuvaus

Fysiologinen mittaustieto simulaatio-oppimisen ilmiöitä selittämässä

Tausta: Simulaatio-oppiminen on todellisuuden jäljittämistä harjoitusympäristössä toteuttaen harjoitusskenaarioita mahdollisimman aidosti. Kuntoutusalalla simulaatio-oppiminen on tärkeä osa opiskelua, koska se tarjoaa turvallisen ympäristön harjoitella uusia menetelmiä ilman pelkoa virheiden tekemisestä asiakastilanteessa. Se myös lisää opiskelijan valmiuksia asiakkaiden kohtaamiseen ja
päätöksentekoon, antaen mahdollisuuden oppia samanaikaisesti sekä kädentaitoja että vuorovaikutustaitoja. Simulaatio-oppiminen on koettu hyväksi oppimismenetelmäksi, jonka aikana osallistujat pohtivat niin tiimityön merkitystä kuin myös omaa ammatillista itsetuntemustaan sekä sen kehittymistä. Pedagogiikassa ja simulaatio-oppimisessa on lisääntyvässä määrin ryhdytty
hyödyntämään myös fysiologisen ja neurofysiologisen mittaustiedon tuomaa ymmärrystä osana oppimisprosessia (nk. ‘educational neuroscience'), ja tätä lähestymistapaa hyödynnetään tässä tutkimuksessa.

Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten oppimisen aikana tapahtuvat psykofysiologiset eli keholliset signaalit ovat yhteydessä oppijan kokemuksiin simulaation aikana. Tätä tietoa voidaan tuottaa yhdistämällä hyvinvointimittauksissa käytettävää sykevälivaihtelua, kuluttajille saatavissa olevia neurologisia mittalaitteita sekä perinteisiä oppimisen tutkimuksessa käytettyjä määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Lisäksi tavoitteena on tarkastella oppijoiden ja ohjaajan vuorovaikutusta ja sen merkitystä oppimiselle, sekä opiskelijan reflektio- ja itsearviointitaitoja simulaatioharjoituksen yhteydessä.

Tutkimuksessa hyödynnetään koulutuksellisen neurotieteen (engl ‘educational neuroscience') lähestymistapaa kuntoutusalalla. Simulaatiotilanteessa mitattujen autonomisen hermoston toiminnan (heart rate variability) vasteita tarkastellaan suhteessa simulaatiotilanteen tapahtumiin, jotta vuorovaikutuksen taustalla olevat mekanismit ja vaikuttavat tekijät avautuisivat konkreettisemmin opiskelijoille. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten autonomisen hermoston signaalien ymmärrys auttaa opiskelijaa ymmärtämään paremmin opittavaa asiaa ja onko tietoa mahdollista hyödyntää opetuksen kehittämisessä.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohteena on kuntoutusalan opiskelijoiden simulaatiooppimistilanne. Samankaltaiset simulaatiotilanteet järjestetään toisen ja kolmannen opiskeluvuoden aikana, jotta on mahdollista verrata oppimisreaktioiden muutosta sekä opiskelijoiden reflektointi- ja itsearviointitaitoja suhteessa asiantuntijuuden kasvamiseen. Pilotointiasetelmassa seurataan fysiologisia muutoksia ja oppimisreaktioita simulaatio-oppimisen aikana opiskelijoilla, jotka toteuttavat simulaatiota ja jotka seuraavat simulaatiota. Lisäksi selvitetään, muuttuvatko oppimiskokemukset suhteessa fysiologisiin reaktioihin opintojen edetessä ja muuttuuko kokemus fysiologisen reaktion voimakkuudesta osaamisen kasvaessa.

Simulaatiotilanne pyritään toteuttamaan kymmenen kertaa eri opiskelijakokoonpanoilla. Simulaatiotilanteessa kuntoutusalan opiskelijat yhdessä toteuttavat ohjaustilanteen asiakkaalle, joka on standardoitu näyttelijäasiakas. Välittömästi simulaatiotilanteen jälkeen asia käydään läpi opiskelijoiden kanssa oppimiskeskusteluissa. Keskustelun aikana tilannetta tarkkailemassa olleet opiskelijat, näyttelijäasiakas ja opettajat antavat palautetta toimijoille harjoituksen jälkeen. Simulaatio-oppimistilanne ja sen jälkeinen reflektointi videoidaan ja siihen palataan viikon jälkeen, jolloin opiskelijat nostavat videolta esille oppimisen kannalta heille merkityksellisiä tilanteita simulaatioharjoituksesta. Opiskelijat täyttävät oppimispäiväkirjaa harjoituksen ja haastattelun välisenä aikana.

Simulaatiotilanteen ja harjoituksen jälkeisen oppimiskeskustelun aikana mitataan fysiologisia muutoksia. Näihin sykevälivaihteluun perustuviin mittauksiin nojaten oppimiskeskusteluissa tuodaan esiin yksilöllisten fysiologisten tekijöiden vaikutus vuorovaikutukseen.

Tutkimuksen merkitys: Tutkimus tuottaa tietoa fysiologisten mittareiden ja teknologioiden soveltuvuudesta ja yhteensopivuudesta oppimisprosessin välineenä simulaatio-opetuksessa. Tutkimuksen myötä opitaan hyödyntämään kognitiivisia ja kehollisia muutoksia osana oppimista kollaboratiivisissa ympäristöissä, sekä löydetään uusia keinoja tukea oppijan reflektio- ja itsearviointitaitojen kehittymistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan lisäksi hyödyntää suunniteltaessa oppimisympäristöjä, koulutuksen rakenteita, toimintatapoja ja ohjausta tukemaan tehokkaammin oppimisprosessia.

Lisätietoja:

Kaisa Lällä
kaisa.lalla@jamk.fi
Puh. +358400976760

Projektin tulokset

Hankkeen aikana on toteutettu yhteensä 14 simulaatiotilannetta, joissa sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat harjoitelleet kuntoutujan ohjaamista tilanteessa, jossa kuntoutujana on toiminut näyttelijäkuntoutuja. Asiakastilanteena toimi äkillisen sydäntapahtuman jälkeinen kotiutustilanne sairaalaympäristössä. Puolet simulaatiotilanteista tapahtui kasvokkain ja puolet etänä Zoomin välityksellä.


Simulaatiotilanteen alussa opiskelijoille annettiin kuvaus asiakkaan tilanteesta ja he saivat yhdessä suunnitella tulevaa asiakasohjaustilannetta. Suunnitteluvaiheen lopuksi opiskelijat sopivat ketkä toimivat ohjaajina ja ketkä vertaisina ohjaustilanteen aikana. Lisäksi jokainen opiskelija sai määritellä oman tavoitteensa simulaatiotilanteelle. Sekä suunnittelu- että simulaatiotilanteet tallennettiin videoina.

Välittömästi simulaatiotilanteen jälkeen käytiin lyhyt palautekeskustelu ja opiskelijoille ohjeistettiin oppimispäiväkirjan täyttäminen. Opiskelijoiden tehtävä oli kirjoittaa oppimispäiväkirjaa purkukeskusteluun asti. Purkukeskustelut järjestettiin noin viikko simulaatiotilanteen jälkeen ja tuolloin käytiin keskustellen läpi simulaatiotilanteen aikana koettuja tilanteita. Purkukeskustelussa hyödynnettiin simulaatiotilanteen videota, jolloin saatettiin palata niihin tilanteisiin, jotka olivat erityisesti jääneet opiskelijaa mietityttämään tai joissa hän koki erityisesti onnistuneensa. Lisäksi purkutilanteissa hyödynnettiin opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja ja sykevälivaihteluun liittyvää aineistoa, mikäli se oli saatavilla.

Keskeiset tulokset

Oppimiskokemuksena simulaatioharjoitus oli opiskelijoiden mielestä todentuntuinen ja samalla jännittävä. Simulaatio-oppimista pidettiin hyvänä ja hyvin opettavaisena tapana opiskella asioita. Lisäksi opiskelijat nostivat esiin, että mahdollisista epäonnistumisista harjoituksen aikana saattoi oppia. Opiskelijoille ennestään vieras, näyttelijäkuntoutuja, koettiin hyvänä asiana. Näyttelijäkuntoutujan kuvattiin lisänneen aitoudentunnetta tilanteeseen.

Simulaatioharjoitustilanne mahdollisti aikaisempien opintojen osaamisen hyödyntämisen ja näin vahvisti luottamusta omaa osaamista kohtaa. Erityisen hyväksi ja hyödylliseksi nähtiin simulaatiotilanteen tarkka läpikäynti.

Opiskelijoille merkitykselistä harjoituksessa oli oman toiminnan tarkastelu. Koettiin, että simulaatioharjoituksen avulla opiskelijoilla oli mahdollisuus oppia itsestään ja saada palautetta ohjaamisestaan, niin videolta havainnoimalla, kuin myös keskusteluissa muiden harjoitukseen osallistuneiden kanssa.

Etäsimulaatiotilanteet olivat uusi kokemus niin kouluttajille kuin opiskelijoillekin. Etäsimulaatioiden jälkeen kerätyn kyselyaineiston perusteella opiskelijat suhtautuivat etäsimulaatioharjoitukseen pääasiassa positiivisesti tai erittäin positiivisesti. Simulaatiota kuvattiin mm. erittäin hyvänä, hyödyllisenä, miellyttävän, vahvana tai mielenkiintoisena harjoituksena tai oppimiskokemuksena. Simulaatioiden todettiin sopivan osaksi kuntoutuksen opiskelua.

Opiskelijat näkevät (etä)simulaatioiden soveltuvan erityisesti erilaisten asiakkaiden kohtaamisen ja ohjauksen harjoitteluun. Nyt toteutetun simulaatioharjoituksen aikana suurin osa opiskelijoista koki ymmärryksen ohjauksen merkityksestä kuntoutujan kanssa toimimisessa lisääntyneen.

Etäsimulaatioissa simulaatiotilanteen ohjeistukseen ja aikataulutukseen liittyen nousi sekä positiivisia että kriittisiä palautteita. Yli puolet opiskelijoista koki simulaatiotilanteen tavoitteet selkeiksi, mutta osalle tavoitteet olivat jääneet jossain määrin tai täysin epäselväksi. Näihin asioihin on siis hyvä kiinnittää etäsimulaatiotilanteissa huomiota.

Johtopäätökset

Simulaatio aikuiskoulutuksen menetelmänä voi olla hyvin vaikuttava, mutta toteutus edellyttää ymmärrystä sekä aikuisen oppimisesta, että kokemuksellisesta oppimisesta, joka on yleisimmin käytetty simulaatiopedagoginen viitekehys. Simulaatiotilanteiden toteuttaminen vaatii harjoitusta ja tottumista sekä opettajalta että opiskelijoilta mm. purkukeskustelujen ja reflektion osalta. Simulaatioiden toteuttaminen edelyttää myös sitoutumista ohjaajalta, mikä tulee huomioida resurssoinnissa.

Etätoteutuksissa teknologia toi lisäelementin, joka pitää osata huomioida toteutusta suunniteltaessa. Kasvokkaisessa simulaatiotilanteessa näyttelijäkuntoutujan ennakko-ohjeistus nousi keskeisempään osaan kuin etänä toteutettavissa tilanteissa. Etänä on mahdollista antaa näyttelijäkuntoutujalle lisäohjeita hyödyntämällä muita viestintäkanavia, mutta kasvokkaisessa tilanteessa tämä ei ole mahdollista vaan kaikki tieto pitäisi osata antaa ennakkoon.

Etäsimulaatiot toimivat hyvin. Jatkossa on hyvä kiinnittää huomiota aikataulutuksen napakoittamiseen ja myös mahdollistaa monialaisia (etä)simulaatioita. Yleisesti ottaen simulaatio-oppimista olisi hyvä hyödyntää enemmän kuntoutuksen opetuksen menetelmänä, sillä kokemukset sekä kasvokkaisista että etäsimulaatiotilanteista olivat varsin kannustavia.