jamk.fi

Resurssiviisas maansiirtotoiminta ‑seminaari järjestettiin Jyväskylässä 21.8.2014. Seminaari oli jatkoa työpajalle, missä paneuduttiin massojen uusio- ja kierrätyskäytön haasteisiin ja rajoitteisiin.

Seminaarissa järjestettiin työpaja, missä etsittiin käytännönläheisiä ratkaisuja alueellisiin toimintatapoihin. Tuloksista on viety tiedoksi kunta-alan toimijoille ja maansiirtoalan toimijoille sekä viranomaisille. Seminaarin järjestivät Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Ramboll sen rahoittivat Sitran rahoittama Resurssivirrat haltuun-hanke ja UUMA2-hanke. Tilaisuuden ohjelma esityksineen löytyy tästä.

Tilaisuudessa pohdittiin seuraavia kysymyksiä:

  • miten kannustetaan (julkisia) tilaajia vaatimaan kierrätys- ja uusiomateriaaleja
  • miten alueellisia laintulkintavaihteluita saadaan yhdenmukaistettua (ja tarkoituksenmukaistettua)
  • hankinta kriteerien parhaat käytänteet

Miten kannustetaan (julkisia) tilaajia vaatimaan kierrätys- ja uusiomateriaaleja?

Tilaajat ovat avainroolissa kierrätys- ja uusiomateriaalien käytön lisäämisessä. Julkiset toimijat ovat suuria investoijia, joten heillä on merkittävä mahdollisuus edistää käyttöönottoa. Tämä edellyttää sitä, että suunnittelijoilla on nykyistä paremmin tietoa eri kierrätys- ja uusiomateriaalien ominaisuuksista ja mahdollisista käyttökohteista. Erityisesti edelläkävijöiltä vaaditaan rohkeutta uskoa uudenlaisiin toimintatapoihin ja tuotteisiin. Työpajassa nousi esiin mm. seuraavia asioita, joilla voidaan kannustaa kierrätys- ja uusiomateriaalien käyttöön maanrakentamisessa:

  • Lainsäädännön kehittäminen siten, että selkeyttäisi käytännön tulkintaa. Ohjeistukseen tulisi panostaa entistä enemmän - esimerkiksi hyödyntäen palvelumuotoilun periaatteita.
  • Lainsäädännön kehittäminen siten, että selkeyttäisi käytännön tulkintaa
  • Taloudellisuuden korostaminen
  • Veropolitiikka (esim. Jätevero yms.)
  • Toimivien esimerkkien esittely päättäjille ja virkamiehille – missä on onnistuttu, missä on epäonnistuttu
  • Kilpailuttamisosaamisen kehittäminen – rakentaja tarjoaa sitä, mitä tilaaja tilaa
  • Vihreät sertifikaatit yms. Hyödynnetään markkinoinnissa
  • Tilaajan ja toimittajan tehtävä selkeät sopimukset vastuista – kierrätysmateriaalien käyttäytymistä ei vielä tunneta riittävän hyvin
  • CE-merkinnän hankinta on pitkä ja työläs prosessi – kannattaa vain valtavirtatuotteissa
  • Kaavoituksessa pitäisi osoittaa alueita läjittämistä ja jatkojalostamista varten
  • Tuetaan asennemuutosta: asian merkittävyyttä pitää nostaa esille. Yksityisistä jopa 50-60 % hankkii mieluiten vihreitä tuotteita.
  • Hankkimisen tulee olla helppoa
  • Tilaajia pitää kannustaa kokeilemaan kierrätysvaihtoehtoja

Miten alueellisia laintulkintavaihteluita saadaan yhdenmukaistettu (ja tarkoituksenmukaistettua)?

Viranomaiset tekevät päätökset nojautuen lakeihin ja niiden tulkintaohjeisiin. Eri lakien tavoitteet saattavat olla jopa ristiriitaisia. Sen vuoksi myös päätös saattaa olla samankaltaisessa asiassa erilainen riippuen siitä, mihin lakiin ja tulkintaohjeeseen viranomainen perustaa päätöksensä. Yksi mahdollisuus yhdenmukaistaa tulkintoja ovat selkeämmät ja käytännönläheisemmät tulkintaohjeet. Parhaimmillaan se johtaa tasapuoliseen päätöksentekoon. Riskinä on kuitenkin se, että ei pystytä huomioimaan riittävästi alueellisia olosuhteita. Sen vuoksi esimerkiksi kansalliset keskustelufoorumit eri viranomaisille ovat erittäin tärkeitä. Työpajassa nostettiin esiin seuraavanlaisia kehittämistarpeita, jotta laintulkintavaihteluita saadaan yhdenmukaistettua ja tarkoituksenmukaisiksi:

  • Yhden luukun periaate lupa-asioissa
  • Viranomaisten kesken tiiviimpää tiedonvaihtoa
  • Avointa keskustelua luvittavan ja valvovan viranomaisen kesken
  • Viranomaisille tulee järjestää koulutusta ja sopia yhteisistä linjauksista (esim. pilaantuneiden maiden hallinnasta (PIMAsta) SYKE järjestää vuosittain neuvottelupäivät)
  • Tulkintaohjeiden pitää olla selkeät ja käytännönläheiset
  • Otetaan käytännön toimijat mukaan tekemään tulkintaohjeita (asiakasnäkökulma) 
  • Tietoa on olemassa paljon, mutta sitä ei löydetä, kun tarvitaan. Yhteinen lupatietokanta olisi hyödyllinen (miten on käsitelty, missä, mitä sisältää).
  • Ympäristölupatieto ja tieto ympäristölupapäätöksistä pitäisi tehdä avoimeksi tiedoksi.
  • Ympäristölupajärjestelmä ei auta tiedon etsijää
  • UUMAssa on kerätty ja tuotettu paljon tietoa, jota pitäisi hyödyntää enemmän.
  • Toimijat kaipaavat uusiomateriaalikirjasto, missä olisi tietoa kierrätys- ja uusiomateriaalien käyttökohteista, käyttökokemuksista ja ominaisuuksista)
  • Toimijat toivovat, että tuotteita tarkasteltaisiin ominaisuuksien ja käyttökohteiden osalta.

Hankintakriteerien parhaat käytänteet?

Toistaiseksi Suomessa on erittäin niukasti hyödynnetty kierrätettyjä maamassoja tai uusiojakeita maanrakentamisessa. Laajamittainen käyttö edellyttää tuotteistamista ja välivarastointi- ja prosessointipaikkojen kaavoittamista. UUMA2-hankkeessa tehdään työtä sen eteen. Euroopassa on monia maita, joissa massoista kierrätetään merkittävä osa. Suomi voisi ottaa mallia ja ottaa opiksi kokemuksista. pyritään tuotteistaan kierrätysmassoja.

Toimialalla on tärkeää käydä keskustelua yhteisistä pelisäännöistä. On hyvä huomioida eri osapuolten tarpeet ja intressit.

  • Maa-aineksien välivarastointia on kehitettävä
  • Hienoja maa-aineksia voitaisiin kuivattaa
  • Yhteiskunnan rohkaistuttava käyttämään esimerkiksi betonimurskaa,
  • hankintakriteereissä voidaan antaa bonusta kierrätysmateriaalien käytöstä – edellyttää laadun hallintaa (tuotteistaminen?)
  • Rakennuslupaa haettaessa ei voida hakea ympäristölupaa
  • Kierrätysmateriaaliksi sopivat mm. paikalliset massat, jotka tulevat prosesseista, joiden ominaisuudet tunnetaan
  • Hankintamenettelyssä usein kielletään jopa kierrätysmateriaalin tarjoaminen
  • Pohjoismainen ympäristömerkki on laajentunut rakennuksiin – voisiko sitä laajentaa maanrakennukseen? Tai kehittää oma maanrakennukseen?

Esimerkki: Työpajassa nousi esiin Valmetin valimon hiekan uusiokäytön haasteet. Tällä hetkellä jokaiseen käyttökohteeseen edellytetään erillinen ympäristölupa ja siihen liittyvät selvitykset. Tuote on kuitenkin varsin tasalaatuista. Olisiko jokin alueellinen lupa ilmoitusmenettelyllä? Miten sitä voitaisiin helpottaa? Miten saisimme kiertotaloutta eteenpäin?