jamk.fi

Maitohuonejätevedet

Maitohuonejätevesi tarkoittaa maidontuotannossa, -jalostuksessa ja -säilytyksessä syntyvää jätevettä, jota syntyy lähinnä lypsylaitteiden ja tilasäiliön pesussa. Lisäksi siihen voi sisältyä maitohuoneen ja lypsyaseman pesuvesiä sekä lypsyliinojen pesukoneen ja navetan sosiaalitilojen jätevesiä. Puhuttaessa jätevesien käsittelystä, maitohuonejätevesiin voidaan lukea myös muut maitohuoneessa syntyvät jätevedet, esimerkiksi pyykinpesukoneen tai WC:n jätevedet. 

Maitohuoneiden jätevedet ovat vaativia puhdistettavia, koska

  • ne sisältävät maitoa.
  • orgaanisen aineksen ja fosforin määrä on huomattava.
  • happamuus vaihtelee johtuen hapan- ja emäspesuista.
  • pesuaineissa käytetty kloori on haitallista puhdistusprosesseille.
  • pesuveden koostumus ja määrä vaihtelee suuresti.

Erityispiirteet

Maitohuoneesta tulevaa jätevettä voidaan verrata teollisuuden tai meijerin jätevesiin, sillä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin asumajätevesissä. Kuitenkin maitohuonejätevedet muodostavat vain pienen osan maitotilan ympäristökuormituksesta, josta suurin osa on peräisin lannasta ja virtsasta. Maitohuonejätevesiä syntyy sykäyksittäin aamulla ja illalla, minkä vuoksi virtaus on epätasaista.

Koostumus

Maitohuonejätevedet sisältävät erityisen runsaasti fosforia ja orgaanista ainesta kuten rasvaa. Fosfori on peräisin lähinnä pesuaineista, orgaaninen aines puolestaan maidosta. Erityisesti maidon rasva on vaikeasti hajoavaa. Jäteveden sisältämään maitomäärään vaikuttaa mm. maitoputkistojen pituus. Typpeä maitohuonejätevesi sisältää tyypillisesti vähemmän kuin asumajätevesi. Lypsyaseman pesuvesien mukana jäteveteen voi joutua myös lantaa, minkä vuoksi ravinnekuormitus voi olla hyvinkin suurta.

Maitohuonejätevesien laatu vaihtelee paljon tilakohtaisesti. Puhdistamoa suunniteltaessa onkin selvitettävä ainakin jäteveden orgaanisen aineksen pitoisuus. Laboratorioanalyysi tehdään kokoomanäytteestä, johon on kerätty jätevettä kaikista vesijakeista esimerkiksi vuorokauden ajalta. Mahdollisuuksien mukaan näytteitä tulisi kerätä ja analysoida useampia.

Erilaiset pesumenetelmät ja -aineet


Pesuaineet ovat joko happamia tai emäksisiä. Hapanpesun tarkoituksena on poistaa maidon muodostamia kivettymiä ja saostumia. Happamat aineet tuhoavat lisäksi bakteereita, homeita ja hiivoja. Emäksiset aineet puolestaan poistavat valkuaisaineita, rasvaa ja likaa sekä osan bakteereista. Vuoropesujärjestelmässä hapan- ja emäspesut vuorottelevat. Tällöin pesuvedet neutraloituvat jossain määrin sekoittuessaan esimerkiksi puhdistamon neutralointisäiliössä.

Yhdistelmäpesussa käytetään myös desinfiointiainetta. Klooripitoiset desinfiointiaineet tuhoavat homeita ja hiivoja, minkä vuoksi jätevesi saattaa sisältää pieniä määriä aktiivista klooria. Kloorin lisäksi mahdolliset antibioottijäämät saattavat aiheuttaa haittaa puhdistamon mikrobeille. Mikäli päivittäiseen pesuun käytetään vain emäksistä pesuainetta, suoritetaan kerran viikossa hapanpesu. Jäteveden happamuus vaihtelee siten suuresti eri pesukertojen välillä, pH voi vaihdella välillä 3-10.

Pesuaineiden fosfori parantaa pesutulosta. Fosfaatittomien pesuaineiden käyttö vähentää fosforikuormitusta, mutta fosfaatteja korvaavien zeoliittien on havaittu vaikeuttavan jätevedenkäsittelyä puhdistamoissa. Zeoliitteja sisältävät pesuaineet myös huuhtoutuvat huonommin, jolloin vettä on käytettävä runsaammin ja myös jätevettä syntyy enemmän.

Jätevesimäärät

Maidontuotanto kuuluu maatalouden suurimpiin vedenkuluttajiin. Tilan maitohuonejätevesien määrään vaikuttavat mm. karjakoko, lypsykertojen määrä, maitoputkiston pituus, pesumenetelmät ja vedenkäyttötavat. Jäteveden määrä voi vaihdella huomattavasti (150-600 l/vrk), jolloin vaihtelu voi häiritä puhdistusprosessia.
Vesimäärä on selvitettävä paitsi puhdistamoa suunniteltaessa myös varastoitaessa maitohuonejätevedet liete- tai virtsasäiliöön, jolloin selviää ylimääräisen varastointitilan tarve. Lypsylaitteiden ja tilasäiliön pesuun käytettävä vesimäärä voidaan mitata astioilla. Sen sijaan esimerkiksi lattioiden pesuun käytettävä vesimäärä joudutaan arvioimaan.

Lähde: Hyttinen, H. 2007. Maitotilojen jätevesijärjestelmien käyttökokemuksia. Jyväskylän amattikorkeakoulu. Luonnonvarainstituutti. Haja-asutuksen vesihuollon koulutus- ja kehittämishanke. 5-7s.