Suurperheen äiti opiskeli sairaanhoitajaksi ohjeaikaa edellä

Ulla Pohjonen kuului 14 hengen opiskelijaryhmään, joka aloitti opinnot työnsä ohella avoimen ammattikorkeakoulun erillisryhmässä ja suoritti siellä sairaanhoitajaopintoja 100 opintopisteen verran.  Loppuosan opinnoista Ulla ja 13 muuta aikuista suoritti TE-keskuksen tuella tutkintoon johtavan koulutuksen puolella. Ullalle opiskelu maittoi siinä määrin, että hän sai opinnot päätökseen helmikuussa ja valmistui sairaanhoitajaksi maaliskuussa, kolme kuukautta ohjeaikaa edellä.

”Olen aiemmalta tutkinnoltani perushoitaja ja työskennellyt alalla 30 vuoden ajan. Työskentelen Kivijärven pitkäaikaishoivaosastolla tutkintoa vastaavissa tehtävissä sairaanhoitajan loman sijaisena”, Ulla Pohjonen kertoo itsestään valmistujaisjuhlapäivänään toukokuussa 2009.

Halu päivittää tietoja sai Ullan lähtemään takaisin koulunpenkille.

”Olen uudistushaluinen ja haluan, että ammatilliset tietoni ovat ajantasaiset. Halusin päivittää tietoni ja saada sitäkin kautta voimavaroja työhön”, Ulla kertoo.

Ulla muisteli opintojen alkuaikoja ja totesi, että opiskelu tempaisi mukaansa, kunhan alkuun pääsi. Opiskelu oli sellaista kuin hän odottikin ja uudistushaluisena ei esimerkiksi tietotekniikka pelottanut aikuisena opiskelemaan lähtenyttä.

”Opiskellessa piti olla järjestelmällinen, vaadittiin hyppysellinen kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Suurin voimavara oli ehdottomasti perheeni, joka tuki minua hienosti”, seitsenlapsisen perheen äiti kiittelee, ”myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilökunta, opettajat ja avoimen ammattikorkeakoulun henkilöstö tsemppasivat hienosti, samoin opiskelukaverit. Meillä oli hyvä porukka. ”

Monet naurun pyrskähdykset antaneet sattumukset koulumatkalla saivat tuolloin harkitsemaan jopa opintojen lopettamista kesken.

”Kuljimme pylkönmäkeläiset, kyyjärveläiset ja kivijärveläiset kimppakyydillä kouluun. Aina ei matkan teko kuitenkaan onnistunut suunnitelmien mukaan. Kerran yli 30 asteen pakkasella auto oli jäätyä ja matkanteko näytti tyssäävän lopullisesti siihen, mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin koululle. Tunnilla ei ollut sinä päivänä kuin muutama oppilas, lähinnä siis me. Toinen mieleen painuva tilanne oli kun sukulaispoika tiepalvelusta Jyväskylästä kävi meitä auttamassa. Lopulta mieheni kävi hakemassa auton ja opiskelijat kotiin hinausautolla!”

Opiskelu kannattaa ja opintojen jälkeen 8 tunnin työpäivä tuntuu lyhyeltä!

Ulla kokee saaneensa opinnoista runsaasti voimavaroja ja tietoa. Hänen työnsä on monipuolistunut ja hän on saanut ja pystynyt ottamaan enemmän vastuuta työssään. Vanhusten parissa työtä tekevä Ulla on sitä mieltä, että vanhuksille pitää antaa kunnioitusta ja taata laadukas ja hyvä hoito. Tähän hän joka päivä työssään pyrkii.

”Terveiseni aikuisille, jotka harkitsevat jatko-opiskelua on, että vaikka ikää olisi, niin aina kannattaa opiskella! Se lisää mielekkyyttä ja jaksamista työelämässä, vaikka opiskelu välillä rankkaa onkin. Ja opintojen jälkeen 8 tunnin työpäivä tuntuu lyhyeltä!”